Viikonloppu tosiaan alkoi hieman tahmeasti. Mitä olenkaan saanut aikaiseksi? En niin kerrassaan yhtään mitään. Pyykit on pesemättä. Eteisen matto imuroimatta. Infokirjeet oppilaiden vanhemmille kirjoittamatta. Päivän sankaritekoihin kuului roskien vienti. Vietin toki aikaisemmin unettoman yön koneen äärellä töitä suunnitellen, ahkeroin kuin hullu aamulla töissä ja pääsinkin lähelle tavoiteaikatauluani iltapäivän tunneilla. Mutta kaupassa käymisen jälkeen tuli romahdus enkä jaksanutkaan enää liikuttaa eväänikään.
Nyt jos koskaan olisi kivaa käpertyä viltin alle herrasmiehen kainaloon. Sailor:n kanssa pääsi aina halutessaan kuumaan kylpyyn kynttilöiden ja hyvän viinin kera. Mr.Doctori:n kanssa oli tapana saunoa, jonka jälkeen istuttiin sylikkäin parvekkeella fiilistelemässä elämää. Guitarhero:n kanssa me ostettiin aina kasoittain herkkuja ja vietettiin iltaa hyvän elokuvan parissa. Carholic:n kanssa.. En edes muista mitä teimme yhdessä, mutta suhteen alkuaikoina varmaan jotain söpöä ja ihanaa.
Tiedän, että tervejärkinen kaipaisi ihmistä, mielellään jotain erästä ja tiettyä. Mutta minä kaipaan vetelehtimisseuraa. Miehekästä sellaista, naiset eivät ikävä kyllä nyt kelpaa. (Lisäkommentti : en jaksaisi nyt millään kuunnella naisten valitusta, natinaa ja ruikutusta. Ja tunnetusti naisten seurassahan sitä itsekin hassahtaa moiseen vaikka kuinka olisi hyvällä tuulella.) Fuckbuddy järjestelyn rinnalle pitäisi onnistua hankkimaan myös hugbuddy, jonka kanssa voisi viettää pörröistä koti-iltaa ilman järjetöntä jyystämispakkoa.
En tiedä miksi, mutta minulla on ollut jo monta päivää salaisesti ikävä erästä tiettyä sankarimiestä eli kai minullakin sitten on oma eräs ja tietty.
