Päätin, että nyt tämä naurettavuus saa riittää ja lähetin kivikautisen hittituotteen eli perinteisen tekstiviestin Philo:lle. Kyselin viikonlopun kuulumisia ja sainkin ripeän vastauksen. Keskustelimme koko sunnuntai-illan ja koin järkytyksen. Herra on päättänyt ryhtyä selibaattiin päästäkseen irti seksin vallasta. Sukupuoliyhteydessä kuulemma kuluu valtava määrä energiaa hukkaan kun sen kaiken voisi käyttää paljon fiksumminkin, esimerkiksi opiskeluun. Sukupuolielinten hinkkauksesta seuraa vain nopeaa mielialojen vaihtelua, äkkinäistä alakuloa ja pitkäaikaistakin masennusta.
Jos olen tässä viime aikoina vähänkin haikaillut Philo:n perään ja muistellut lämmöllä meidän yhteisiä hyviä hetkiä, niin kyllä ne nyt viimeistään rapisivat palasiksi.
Kannustan ehdottomasti herraa hänen uudessa kokeilussaan, sillä mitä muutakaan voisin tehdä. Mutta en todellakaan aio osallistua siihen. Mielestäni meidän suhteemme yksi parhaimmista osa-alueista oli ehdottomasti tietoisuutta ravisutteleva laatuseksi. Ja nyt Philo aikoo pidättäytyä siitä ennalta määrittelemättömän ajan sekä toivoo pystyvänsä tulevaisuudessa muutenkin systemaattisesti rajoittamaan seksin harrastamista. Yliajattelevana naisihmisenä mieleeni juolahti heti, että ehkä herra on kokenut aktiivisen seksielämämme häiritsevän hänen elämäänsä. Ajatusketju on selkeä : seksi – nainen – oman vallan heikkeneminen – negatiivinen vaikutus elämään. Eli pysy erossa naisista, he aiheuttavat vain ongelmia.
Tilanne kieltämättä herättää ajattelemaan kuinka tärkeäksi itse koen seksin ja onko se minusta oleellinen osa parisuhdetta. En ole aikaisemmin törmännyt (ainakaan tietääkseni) ihmiseen, joka olisi oikeasti käytännössä päättänyt elää selibaatissa.
