Kaikkea tämä saaketin sähköistynyt yhteiskunta mahdollistaakaan, ihan suorastaan ärsyttää moinen. Aina pitää olla tavoitettavissa. Ja nyt tämän uusimman puhelinhankintani myötä olen ollut entistä enemmän tavoitettavissa näiden ärsyttävien yhteydenpitosovellusten ansiosta. Muistinko vielä mainita, että minua ärsyttää?
Tänään minuun otti yhteyttä eräs nuoruusvuosien tuttava. Poika, jonka kanssa olimme hyvinkin läheisiä ystäviä, mitä nyt toisinaan sattui pieniä lipsahduksia, joiden seurauksena suhteemme oli hieman vaikeasti tulkittavissa. Toisinaan olimme kuin sisarukset, toisinaan kuin hyvät lapsuuden ystävät, mutta toisinaan ulkopuolinen olisi saattanut hyvinkin luulla meidän elävän parisuhteessa. Ja kyllähän sitä nuorena tyttönä oli välillä itsekin hieman sekaisin kun ei osannut tulkita tilannetta suuntaan eikä toiseen.
Hän seurusteli tahollaan ja lopulta niin minäkin. Olisin kuitenkin voinut vaikka vannoa, että häntä harmitti.
Nyt monen vuoden hiljaisuuden jälkeen hän otti yhteyttä. Ja välimme ovat lähes entisellään. Voimme puhua täysin mutkattomasti oikeastaan mistä vain. Voisin oikeastaan olla jopa kiinnostunut tapaamaan hänet kahvikupposen ääressä, jotta voisimme yhdessä muistella menneitä ja nauraa nuoruuden hölmöilyille. Voi niitä nuoruusmuistoja.
