Tapaamisen jälkeiset oudot tunnemyllerrykset jatkuvat edelleen. Kertaan mielessäni sunnuntaina käytyjä keskusteluja, mutta etenkin lähdönhetkeä. Rapid nimittäin selvästi vitkutteli lähdön suhteen, hän olisi halunnut jäädä.
Herra harmitteli kiireistä aikatauluaan lähes välittömästi luokseni saavuttuaan. Mutta todelliset ongelmat alkoivat vasta kenkien solmimisen jälkeen eteisessä. Rapid käytännössä seisoi jo käsi oven kahvalla kun hän päätti äkisti kääntyä kannoillaan ja palata halaamaan. Hän oli varmasti joutunut keräämään kaiken rohkeutensa vain tätä yhtä halausta varten. Kannatti kerätä, nimittäin uskallan väittää että se halaus oli vaivan arvoinen ja täytti kaikki ennakko-odotukset.
Rapid tunnusti itsekin olevansa todella huono lähtemään, varsinkin jos joku seisoo vieressä katsomassa. Kuitenkin hän sanoi myös ääneen toivovansa, että jotain unohtuisi jotta hän saisi hyvän tekosyyn palata takaisin. (”Ja Kuukauden Romanttisin Kommentti – palkinto menee..”) Kuinka sellainen ihminen lasketaan menemään? Olisin halunnut roikkua jalassa kiinni ja rukoilla häntä jäämään. Lopulta päädyin kuitenkin kirjaimellisesti työntämään herran ulos asunnostani.
Harmi, hän ei unohtanut mitään luokseni – tarkistin kyllä.
