Tapasimme Carholic:n kanssa. Hän itse ehdotti tapaamista, aavistelin hänen kaipaavan juttuseuraa, joten ehdotin päivää. Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä tapaaminen todella onnistui. Herra tuli paikalle sovittuna aikana. Istuimme syömässä ja kahvittelemassa.
Hän halusi myöntään minulle lopettaneensa lääkityksen ja aloittaneensa jälleen juomisen. Ainakin omien sanojensa mukaan hän on kestänyt vielä kohtuukäytön puolella, kuppi on kallistunut vain viikonloppuisin. Jotenkin olin jo osannut aavistella hieman jotain tämän kaltaista, sillä viime aikoina hänen lähettämänsä viestit ovat olleet ajoittain jokseenkin sekavan oloisia. Mutta yllätyin todella kuinka vahvasti reagoin kun Carholic kertoi asiasta. Se vanha paniikki tuli heti, pelko, tärinä, epätoivo enkä onnistunut pidättelemään kyyneleitä.
En vain usko, että hän olisi onnistunut vielä muuttumaan pysyvästi ja pääsemään eroon vanhoista tavoistaan. Enkä missään tapauksessa halua palata entiseen. Niin pahalta/ilkeältä/sydämettömältä kuin se kuullostaakin, sain vain jälleen uuden hyvän syyn sille, miksi välimme pitäisi katkaista kokonaan.
