Iloinen karjalainen on urbaani myytti. Juoruileva ja ahdistunut kuullostaa paljon totuudenmukaisemmalta kuvaukselta. Karjalaiset on ollu aina vähän ahdistavia tossa ihmisten jahtaamisessa.
Oli pakko taas yrittää miellyttää Coachia vaikka olenkin muka tehnyt ratkaisevia päätöksiä miesten suhteen. Ahdistava tilanne kun ei oikein osaa vielä sanoa mitä tässä on tapahtumassa. Vähän niinkuin ennen sadetta. Nouseeko myrsky vai meneekö se ohi? Ollaanko vai eikö olla? Olen päätynyt välimaastoon, jossa tasapainottelen vielä kahden miehen välillä. Tiedän kyllä kumman haluan, mutta koska en ole mielestäni saanut häneltä tarpeeksi selkeää merkkiä/vastausta/lupausta hänen mielihaluistaa tai aikomuksistaan, niin en myöskään uskalla luopua varavaihtoehdostani. Ja kyllähän se seksin taso kummittelee vieläkin jossain tuolla takaraivossa.
En voi käsittää miten toisille ihmisille voi olla niin vaikeaa suunnitella asioita etukäteen. Ei se vie sinulta vapautta pois ja tee susta yhteiskunnan orjaa, jos suunnittelet menojasi edes pari päivää aikaisemmin. Koska ihmiset eivät tunnu asiaa käsittävän niin pitää sekin puoli hoitaa itse. Näppäränä tyttönä olen jo järjestänyt itselleni formulaseuraa viikonloppua varten ja mikäli kuvaan tunkee jälleen äijien remuilta niin olen ainakin alustavasti tiedustellut itselleni vaihtoehtoista peuhaamisseuraa. Mutta ensisijaisesti tsemppaan itseäni ajatukseen, että pusken vaikka väkisin mukaan miesten illanviettoon. Tahdon ehdottomasti päästä hyödytämään tilaisuutta hyväkseni kun Mr. Doctor on pienessä humalatilassa. Silloin voin rohkeammin esittää tarkentavia kysymyksiä ja hyvällä tuurilla saada pientä lepertelyäkin vastaukseksi. Ja sitä lepertelyä mä nimenomaan tarvitsen, mikäli meinaan pystyä lähtemään ensi viikolla hyvissä mielin ja hymyissä suin takaisin työn pariin.
