Tänään minua ärsytti kaikki.
Rikkinäinen pyöränkumi. Prisman hyllyjen epälooginen järjestys. Philo:n tyhmät viestit, vaikka hän tietää etten pääse vastaamaan kesken päivän. Kadonnut kynsiviila. Liian kuuma ilma.
Jostain muistini sopukoista mieleeni myös putkahtelee jatkuvalla syötöllä muistikuva juhannuspäivästä. Istuimme porukalla nautiskelemassa pöydän antimista ja nauramassa hupsuille jutuille. Osa jutuista ei ollut aina niin hupsuja, mutta ne onnistuttiin ohittamaan lyhyiden hiljaisuuksien avulla. Mielessäni pyörii kuitenkin hetki, kun kyyristyin pöydän alle kurkottaakseni poimimaan tavaran, jonka vieressä istuva ystäväni oli onnistunut sinne pudottamaan. Pöydän alla kosketin erään herrasmiehen polvea – tarkoituksella. Ihan vain ohimennen, sillä tavalla pienesti ja hennosti.
Jaoimme illan aikana herrasmiehen kanssa useita pitkiä katseita. En osaa tarkemmin määritellä johtuiko tuijottelu kosketuksesta vai ihan muista syistä. Mutta se mies on vain aivan liian älykäs jättääkseen moisen pienen kiusoittelun täysin huomiotta. Hän kyllä varmasti tajusi, ymmärsi ja pani merkille asioita hieman enemmänkin sen illan aikana. Siinä todellakin on fiksu mies, joka osaa käyttää aivojaan ja siten myös pelata muita ihmisiä (pääasiassa naisia) vastaan. Todellista lakimiesainesta. Toivon todella, että olisin jättänyt sen koskettelevan hipaisukutitusyrityksen väliin.
Tänään minua ärsytti myös se, että kaikilla muilla ystävilläni tuntuu olevan tällä hetkellä ihana mies/toimiva parisuhde/rakkaudentäyteinen tulevaisuus. Jopa J:llä, joka on päättänyt toistaiseksi jättää useiden miesten kanssa heilastelut sikseen ja siirtyy ainakin toistaiseksi seurustelun rauhaisaan satamaan. Ja mitä mulla on? Kaksi törppöä fuckbuddya.
