Olen koko viikon yrittänyt törmätä entiseen heilaani. En niinkään kirjaimellisesti, mutta haaveilin hieman kohtaavani hänet muka sattumalta kadulla/puistossa/kaupassa. Lopulta päiväunet herkästä kohtaamisesta koivujen katveessa kesämekko hulmuten vaihtuivat epätoivoiseen yritykseen nähdä edes vilaus hänestä ihmisvilinän keskellä.
Muistan hänet edelleen pitkänä, komeana ja tummana ilmestyksenä, jonka salaperäiset silmät tuikkivat aina kun hän oli keksinyt mielestään hyvän jekun. Tavallisesti kohtaamme aina näin kesäisin, mutta nythän on jo heinäkuu eikä miestä vieläkään kuulu eikä näy. Onko hän kenties päräyttänyt naimisiin ja lekottelee nyt jossain rakkaansa kainalossa? Vai ehkä hänet onkin murhattu ja heitetty sillalta alas siinä toivossa ettei häntä koskaan löydettäisi.
Haluaisin vaan tietää mitä hänelle mahtaa nykyisin kuulua, tälläinen juoruakan jälkeläinen kun olen. Kesäheilanmetsästysyritykseni ovat alkaneet saada yllättävän epätoivoisia piirteitä.
”All a girl wants to hear is ’i love you’ – followed by how much, why, what you would for her love and the many ways you would die for her.”
