Tapasin tänään E:n kaupungilla kahvittelun merkeissä. Arvasin, että jotain on tapahtunut kun ei olla paljon viestitelty ja nyt E itse kysyi ehtisinkö piipahtaa rupattelemassa. Ja olihan sillä taas itkunaihetta päiviteltäväksi. Ensin me puitiin tiistain välikohtausta, jonka seurauksena E on jälleen sydän sirpaleina vapaana markkinoilla. Mutta sen lisäksi (jotta elämä ei vain lipsuisi liian helpoksi) kuulin lisää infoa E:n exästä, joka oli vihdoinkin avannut oman sanallisen arkkunsa. En itse oikein usko taas kaikkea sitä pajunköyttä, mitä se jätkä yrittää syöttää, mutta kyllähän se pilven polttelu on ihan käypä selitys sekavalle/ärtyneelle/masentuneelle/aggressiiviselle käytökselle, vai? Toivon vain ettei E nyt muuta mieltään ja ota sitä lurjusta takaisin, varsinkin kun uusi-ihana-insonööri on ilmeisestikin lopullisesti poissa kuvioista. Harmi, hän oli varsin lupaava tapaus, varsinkin verrattuna tuohon edelliseen vastenmieliseen lurjukseen.
Odotellessani E:tä kaupungilla ehdin (kappas vain) juuri sopivasti käydä muutamassa rättikaupassa etsimässä sopivia vaateriepuja tulevaa formula-viikonloppua silmällä pitäen. Ilokseni kyllä teinkin ihan hyviä löytöjä, itseasiassa sellaisia joita olen vieläpä harkinnut jo useamman kuukauden ajan, mutta koska olen uskomattoman nirso tapaus, niin en ole vain moisia hankintoja suostunut tekemään. Puoleen hintaan alennusrekistä on jo minun fyysisen kokoni huomioon ottaen aika harvinainen löytö. Välillä tuntuu, että alennusmyynneistä hyötyy vain jos on reilusti ylipainoinen ja kokoa XXXL. Mutta eipähän ole ainakaan vaatehuolia tiedossa tulevien päivien aikana ja panostin jopa uusiin sukkahousuihin, jotta ei taas tarvitsisi kuunnella Mr. Doctorin valitusta kantapäissä paistavista rei’istä. Masennun, jos herra ei huomaa panostustani asiaan.
Mitä sä oot syöny? – No mä pikkutyttönä luin paljon Pahkasikaa.
