Herkkä ihminen voi tarkoittaa monta eri asiaa.
Ensinnäkin puhutaan herkistä lapsista, jotka ovat aina sairaita, väsyneitä ja pelikenttien hitaimpia kirmaajia. Nämä ovat niitä pentuja, jotka sairastuvat aina ensimmäisenä kun flunssa-aalto iskee. Heille tulee naarmuja pumpulitupolla koskettamisestakin. Herkät lapset ovat vain yksinkertaisesti heikompia yksilöitä, vaikka voissa paistaisi. Terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta eivät tunnu vaikuttavan, vaan he ovat normaalia laihempia / luikumpia / tikkumaisempia. Kasvatuksesta riippuen he joko vaikenevat visusti vaivoistaan tai valittavat koko ajan kuinka käteen sattuu, on huono olo ja väsyttää.
Toiseksikin herkkä ihminen voi tarkoittaa herkkähermoista. Sekunnissa nollasta sataan kiihtyvää raivopäätä, joka vetää pultit täysin ennalta arvaamattomista asioista. Jos tilannetta halutaan kaunistella, niin voi heidän kaltaisiaan ämpärinheittelijöitä kutsua myös tempperamenttisiksi yksilöiksi.
Komanneksi listassa kuitenkin nousee herkät ihmiset, jotka pahastuvat / itkevät / masentuvat kaikista pienimmistäkin asioista. He eivät kestä pettymyksiä, muutoksia suunnitelmissa tai minimaalisia vastoinkäymisiä. Mikä tahansa, joka sattuu muistuttamaan heitä epämiellyttävästä menneisyydestä, saa heidät pois tolaltaan. Valitus, suuttuminen ja itku ovat varsin normaali osa heidän arkipäiväänsä. Varsinkin puoliso tuntuu olevan erityisen lahjakas järjestämään herkille ihmisille aihetta murheeseen, mutta myös työ sekä perhe onnistuvat toisinaan kantamaan kortensa kekoon.
Ystäväni H on erityisen hyvä ruikuttamaan pienimmistäkin asioista ja yleensä siinä sivussa vierähtää myös ainakin jokunen murheen kyynel. Joskus minulta vain loppuu ymmärrys kesken, enkä jaksa enää lohdutella draamaneitiä. Säälin hieman hänen puolisoaan, sillä kun H:lla menee hyvin töissä niin mies ei taas tunnu osaavan tehdä mitään oikein. En haluaisi olla julma, mutta kyllä te heikot ihmiset olette sitten joskus pirun rasittavia.
Hehheh! Uskallan väittää, että juuri tuo kolmas väittämä sopii kohtalaisen moniin meistä naisista. 😀 Kyllä välillä käy ihan sääliksi kanssaeläjiä..
Ehkä pitäisi perustaa ”tipaton tammikuu” tyyppinen kamppanja. Miten olisi ”marinaton marraskuu”? Joulupukkikin tykkäisi kun valittajat onnistuisivat hillitsemään purnaustaan edes vähän. 😉
Myönnetään, tunnistan itsessäni viimeisen ihmistyypin vinkeitä. Mutta mielestäni nämä ruikutuksen aiheet ovat täysin aiheellisia yleensä 😀 Hohhoi. Ja puoliso valitettavasti saa yleensä ne paskat niskaansa. Ehkä me vain vietetään liian paljon aikaa yhdessä…