Kun elämä pysähtyy ja mitään ei tapahdu. Kaikki puuhat ovat olleet viime päivien aikana vain pieniä näperryksiä eikä mitään erikoisempaa ole tullut eteen. Vähän hengaillaan siellä, hieman treffataan kavereita täällä. Kohokohta taisi olla kun autoin ystävääni valmistautumaan häihin. Lopulta päädyin viettämään aikaa aivoja syövyttävien televisiosarjojen parissa.
Meidänhän oli tarkoitus tehdä riehakas tyttöjen automatka kesäiseen Suomeen, mutta koko matka meni puihin. Olin jo ehtinyt pestä sopivat bilehilevaatteet ja pakkauspuuhatkin oli alkukuopissaan. Kotiin jäätiin. Hivenen jopa ärsytti ja kiukuspäissäni totesin jo etten lähde enää mukaan moisten retkien suunnitteluun. Matkustelen mielummin sitten jossain toisessa seurassa. Esimerkiksi viime kesäinen lomamatka E:n kanssahan on suorastaan legendaarinen. Toivottavasti pian saadaan jatko-osa pystyyn.
Parastahan olisi jos joskus löytäisi miehen joka suostuu liikkumaan kanssani muuallekin kuin lähibubiin kaljalle.
Matkoja tulee ja matkoja menee. Tämä olisi varmasti ollut ikimuistoinen reissu, mutta kyllä tästä selvitään. 😉
”Meidänhän oli tarkoitus tehdä riehakas tyttöjen automatka kesäiseen Suomeen, mutta koko matka meni puihin.”
No voi harmi, matkan peruuntuminen jos mikä voi tosiaan vituttaa kuin pientä oravaa, tiedän tunteen itsekin. Älä kuitenkaan lannistu!