Laitoin aamuksi herätyskellon soimaan jotten vain nukkuisi liian pitkään ja myöhästyisi Mr. Doctorin lentoaikataulusta. Halusin ehdottomasti toivottaa hyvää matkaa ja antaa herralle jotain ajateltavaa matkalle. Jotain joka muistuttaisi minusta siellä rapakon takana hulttiokavereiden keskellä. Harkitsin viestiä tarkkaan jo edellisenä iltana. Punnitsin mitä haluaisin sanoa, millä äänensävyllä ja mitä mielikuvia käyttäen. Päädyin käyttämään hieman vierasta kieltä (tottakai sitä, mitä Mr.Doctorin matkakohteessakin puhutaan). Lisäksi pyrin kirjoittamaan kevyen vitsikkäästi itse matkantekoon liittyvistä yksityiskohdista. Ja tottakai mukaan piti tunkea myös pieni vinkki yhteisestä vitsistä, ihan vain herättämään muistoja parin viikon takaisista hetkistä.
Luulen, että viesti oli varsin onnistunut veto. Ei vielä jackpot, mutta pitää jättää vähän jotain senkin varaan, että saan viestiä matkan varrelta. Tottakai tiedän jo mitä sellaiseen viestiin vastaisin – jotain mikä saa miehen myös palaamaan kotiin minua ajatellen. Sitten ollaan voiton puolella jos Mr.Doctorin ystävät hyväksyisivät minut ja sillä viestillä saisin varmasti lisäpisteitä myös heidän taulukossaan.
Sillä välin keskustelen uusien nettichattitreffikavereideni kanssa, jotka eivät todellakaan täytä vaatimustasoani. Ystävällisissä väleissä ollaan edetty toistaiseksi, ja aion myös jatkaa sillä linjalla. Ellei nyt sitten tule jotain aivan älytöntä timanttia vastaan. Mutta tuskinpa, ainakin jos on tämän päivän saldoon uskominen. En voi käsittää mikä määrä tässä maailmassa onkaan vanhoja, pervoja, ällöttäviä ”herrasmiehiä”, joilla on mitä ällöttävämpiä kysymyksiä koskien yksityiselämääni.
