Tänään oli se päivä kun makasin valehtelematta koko päivän sängyssä rypemässä itsesäälissä, katsoin liutan vanhoja kunnon lasten piirrettyjä (osasin jopa kaikki laulut vielä ulkoa joten lauloin tietenkin mukana) ja itkeskelin tyynyn märäksi. Kylläpäs elämä onkin ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Arvasin oikein, oli virhe laskea Carholic yökylään. Nyt hän viestittelee monta kertaa päivässä kertoakseen mitä on puuhaillut ja mikä muisto ”vanhoilta hyviltä ajoilta” on sattunut muistumaan mieleen. Hän on entinen poikaystävä hyvästä syystä, mutta ei itse tunnu vieläkään asiaa käsittävän. Mikä siinä vanhojen tunteiden kuoppaamisessa ja eteenpäin siirtymisessä onkin välillä niin vaikeaa. Ihan turha yrittää selitellä, ettei muka koskaan enää löytäisi ketään toista, jostainhan se entisenkin on täytynyt eteen tupsahtaa. Ja entäs sitten ne marinat siitä, ettei kukaan voi olla parempi/ihanampi/täydellisempi. Jostain syystähän siitä ”unelmien satuprinssistä” on luovuttu eli ei sekään torvelo lopulta ollut täydellinen. Tai jos ero tapahtui sinun tekosiesi seurauksena, niin ehkäpä et ansaitse ketään parempaa tai edes sitä naapurissa asuvaa yksinkertaista juoppolallia.
Ensi viikolla täytyy tosissaan keskittyä siihen, että pidän itseni kasassa työprojektin tiimoilta. Olen nyt pitänyt tarkasti silmällä lähetelevää työkaveriani ja huomannut hänenkin käytöksessään ajoittain pienen muutoksen. Kun olemme kahden, kaikki on kuin ennenkin, mitä nyt muutama pieni vihje on sattunut lipsahtamaan hänen suustaan. Mutta muiden ihmisten tullessa paikalle, hän livahtaa pois tilanteesta kuin varkain. Odotan siis kauhulla mitä tapahtuu keskiviikon yhteisessä illanvietossa. Entä jos hänen vaimonsa tulee paikalle? Tietävätkö kaikki työkaverimme tilanteesta? Onko vaimokin jo ehtinyt kuulla juoruja asiasta? Ehkä pitäisi vain tekeytyä sairaaksi ja jättäytyä pois koko tilaisuudesta. Ja siitähän ne juorut vasta liikkeelle lähtisivätkin.
Tosielämässä : Jos piilottelet metsämökissä, et luultavasti tule millään todennäköisyydellä tapaamaan yhtäkään prinssiä. Korkeintaan valehtelevan puunhakkaajan, joka salaa todellisen minänsä sinulta. Jos taas päädyt viettämään päiväsi sängyssä nukkuen, tulet menettämään paljon, sillä ei ulkopuolella oleva maailma pysähdy. Ja kuka muka oikeasti haluaisi komeaa prinssiä luokseen herättämään suudelmilla – mietipä sitä pahanhajuista hengitystä sadan vuoden unien jälkeen.
