No vihdoinkin! Pienten vastoinkäymisten ja aikataulusotkujen kautta päädyin lopulta viettämään sunnuntai-iltaa Sailor:n kanssa. Oli ehdottomasti virhe käydä E:n luona juoruilemassa ennen sitä tai ainakin se viini olisi pitänyt jättää juomatta. Onneksi pieni nousuhumalani ei paistanut liian kirkkaasti läpi, vaikka vähän kyllä kuittia tulikin. Vein miehen kiitokseksi ravintolaan syömään, joka oli samalla myös lahja itselleni uusien töiden kunniaksi. Hyvä ruoka, parempi mieli. Harmi vaan, mahat täytyivät siinä määrin, että Sailor:n hankkima jälkiruoka jäi syömättä.
Muuten oli kyllä aivan yhtä kiva ilta kuin viimeeksikin ellei jopa mukavampikin. Puhuimme niin kevyistä kuin hieman vakavammistakin asioista. Tein myös huomion, että Sailor osaa esittää hyviä tarkentavia kysymyksiä, joiden avulla hän saa aina minut avautumaan syvimmistäkin ajatuksistani. Nyt pitää vaan löytää jokin helppo keino, jolla saan myös herran avautumaan enemmän. Erityisesti ihmissuhdehistoria kiinnostaisi kovasti. Vaikka aavistelenkin ettei sitä kokemusta ole päässyt kertymään mitenkään ylenmäärin. Sailor ei vaikuta ujolta, joten pienimuotoinen haparointi fyysisen kontaktin puolella ei voi johtua siitä.
Mutta ei kyllä ole enää mitään epäselvyyttä siitä kuka listan kärjessä oikein porskuttaa. Viime yö Sailor:n kainalossa/sylissä/alla/päällä ei kyllä todellakaan ollut mikään pettymys. Siitä oli suolasirottimet todella kaukana. Kun vihdoinkin sain sen pippurimyllyn käsiini ja tajusin tilanteen, niin taisin huokaista helpotuksesta. Nyt voi hyvällä omallatunnolla todeta, että kannatti testata myös SushiMan, jotta tiedän mitkä mun vaihtoehdot on. Olen aika malttamaton asian suhteen, sillä jollain tasolla olen jo päätökseni tehnyt. Mutta nyt kaikki riippuu siitä, mitä mieltä Sailor on minusta. Masennun/harmistun/loukkaannun, jos en pääse tänään hänen luokseen yökylään tai jos emme edes näe.
