Yritin eilen pitää itseni mahdollisimman siistissä kunnossa töissä, jotta en näyttäisi punaiselta hikihirviöltä sovitussa tapaamisessa. En kuitenkaan tälläytynyt aivan yhtä hemaisevaksi kuin aikaisemmilla treffeillä. Kuivasin tarkoituksella hiukset hieman eri malliin, laitoin huomattavasti vähemmän silmämeikkiä ja valitsin paljon arkisemmat vaatteet. Ajattelin ”epäsiistin” ulkonäköni lieventävän Teller:n oloa ja pienentävän pakkien saannista johtuvaa töyssyä. Mutta kuinkas sitten taas kävikään. (Tästä alkaa todella tulla legendaarinen lausahdun seuraelämääni liittyen.)
Teller oli ensinnäkin ostanut meille ruokaa ja kokkaili innoissaan keittiössä minullekin iltapalaa. Sätin itseäni, miksi en ollut tajunnut sopia tapaamista jonnekin yleiselle paikalle. Katsoimme leffaa ja naureskelimme aivan kuten ennenkin. Minulla oli rennon kaverillinen olo, mutta en sitten tiedä mitä herran päässä oikein liikkui. Sopii toivoa ettei ainakaan alapäässä värähtänyt yhtään mikään. Onnistuin kuitenkin pitämään puheenaiheet kevyillä poluilla sekä välimatkan sopivan pitkänä, joten fyysistä kontaktia ei päässyt syntymään. Mutta en silti saanut kakaistua suustani ulos sitä mitä olin tullut sanomaan.
Olen minäkin kyllä yksi hemmetin nysvä. Päätin siis vaihtaa lennosta taktiikkaa ja jatkaa etäisellä ”vain kavereita” linjalla. Koska mitä kauemmin saan tämän kulissin pidettyä kasassa, sitä vaikeampi on rakentaan mitään vaaleanpunaista rakkaussuhdetta meidän välillemme. Yleensä ystävyyslinjalle lipsutaan kuin vahingossa eikä sieltä friend zone:sta ole enää poispääsyä, mutta tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun yritän tietoisesti/väkisin saada tilanteen luisumaan siihen suuntaan. Ehkä tämä johtuu myös siitä, että haluaisin ihan oikeasti olla Teller:n kaveri. Jos annan pakit, katoaa siinä samalla myös mahdollisuus hyvään ystävyyssuhteeseen.
Onneksi vain kerran olen sattunut mokaamaan niin pahasti, että menetin hyvän ystävän kuunnellessani liikaa tunteitani. Tuon miehen kanssa olimme olleet kavereita jo pidemmän aikaa, kunnes tajusin hänen vihjailevan omista tunteistaan. Olin toki itsekin ollut jo heti tutustumisen alkuvaiheesta asti kiinnostunut tuosta hepusta muussakin mielessä kuin vain ystävänä, mutta en koskaan edes harkinnut paljastavani tunteita hänelle. Kun hän sitten teki aloitteen ja läväytti kortit pöytään, en osannut enää piilotella omiani vaan päätin antaa palaa täysillä. Suhteemme olikin yksi parhaista mitä olen elämäni aikana saanut kokea. Lopputuloksena kuitenkin särkynyt sydän ja yhtä ystävää köyhempi elämä.
