Kaiken säädön ja tuoksinnan keskellä olen jo hieman onnistunut unohtamaan Coach:n. Tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että olemme onnistuneet pitämään yllä aktiivista seksisuhdetta jo melkein vuoden ajan. En olisi itse koskaan uskonut pystyväni moiseen, sillä tunteeni pomppaavat aina hyvin vahvasti mukaan, joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Ja kyllähän se on myönnettävä, että olenhan minä jaksanut urheasti elätellä toiveita siitä, että jonain päivänä olisimme ihan oikeasti seurusteleva pari. Hänessä on vain jotain todella mystistä vetovoimaa, jolle en osaa sanoa ei.
Vielä kevään aikana jaksoin uskoa siihen, että kyllä Coach:n silmät vielä aukeavat ja hän tajuaa minun olevan ”se oikea” juuri hänelle. Mutta jotenkin kesän aikana olen onnistunut päästämään irti tuosta hupsusta haavekuvasta. Tämä on osittain Mr.Doctorin ansiota, että jos sen lurjuksen kanssa säätämisestä jotain positiivista jäi käteen niin ainakin tämä. Yllättävää on, että vaikka olen itse tietoisesti vähentänyt yhteyden pitämistä Coach:iin niin vastavuoroisesti hän on taas aktivoitunut suunnattomasti. Varsinkin jos verrataan tutustumisemme alkuvaiheisiin. Haistaakohan miehet, jos heidän reviirillään talsii muita kanssakilpailijoita?
Aikaisemmin olen ollut täysin varma, että vaikka eteeni tupsahtaisi ties minkälainen hurmuri tahansa, niin valitsisin silti Coach:n. Mutta nyt alkaa tuntua, että olen odottanut ”treffikutsua”/”seurustelualoitetta” liian pitkään. Tosin, en ole vielä testannut mikä olisikaan miehen reaktio jos pakottaisin hänet selkä seinää vasten ja valitsemaan. Vertailulistan perusteella Sailor vie kuitenkin varman voiton poikaystävämateriaalia-kategoriassa. Mutta olisinko varmasti valmis päästämään Coach:sta kokonaan/lopullisesti irti, jos se tilanne tulisi eteen? Se tarkoittaisi myös sitä etten saisi enää sitä uskomatonta tajunnanräjäyttävää seksiä.
Tämä pohdinta johtuu siis siitä, että Coach lähetti viestiä ilmoittaakseen olevansa tulossa työn puolesta kaupunkiin nyt viikonloppuna. Hän ehdotteli pikasessiota ja lupasi, että saisin valita paikan. Jopa julkisen jos siltä tuntuisi. Aikaisemmin olen ollut moisesta vain innoissani. Olen juossut paikasta toiseen hänen pillinsä vihellysten mukaan kuin koira. Mutta nyt, ensimmäistä kertaa kieltäydyin ja sanoin olevani liian kiireinen. Haluan korostaa : tämä on ensimmäinen kerta kun en ole suostunut Coach:n ehdottamaan tapaamiseen.
