Olen kyllä tavallaan hieman pettynyt. Emme tehneet eilen illalla yhtään mitään erikoista Sailor:n kanssa. Olin henkisesti ja varsinkin tälläytymisen puolesta valmistautunut siihen, että herra haluaisin puuhailla jotain tavallisuudesta poikkeavaa lauantain kunniaksi. Mutta sen sijaan päädyimme löhöilemaan kotona sohvalla. Olisi ollut super kivaa käydä jossain kaupungilla pyörähtämässä, vaikka ravintolassa syömässä ja sen jälkeen lasillisella. Kotona oli tarjolla ”vain” jäätelöä ja viiniä. Onneksi seura oli kuitenkin ensiluokkaista.
Toisaalta on hieman huvittavaa kuinka lyhyessä ajassa olemme päätyneet löhöilemään sylikkäin ja kiehnäämään toisissamme kiinni. Sailor tekee aina aloitteen, minä ujostelisin vieläkin sohvan toisessa nurkassa. Mutta sytyn kyllä hyvin nopeasti pienestäkin silityksestä. Eilisen sohvaköyrinnän seurauksena olisin ollut jo aivan valmis heittämään vaatteet lattialle. Kiltisti kuitenkin odotin, että päästiin sängyn puolelle. Missä Sailor:lla ilmenikin sitten hieman toimintavaikeuksia. Viime kerralla ei kyllä ollut mitään valittamista asian suhteen. Nyt mies tuntui jännittävän jotenkin edellistä kertaa enemmän. Laskin kymmeneen, olin kärsivällinen ja rohkaiseva. Kyllä se siitä sitten lutviutui lopulta ihan ok.
Tänään on kyllä ollut hyvä päivä ja puolet on vielä jäljellä. Pisteet ihanasta aamupalasta, asuntokeskustelusta, Seurasaaren reissusta ja käsikädessä kävelystä. Aawww, en kyllä laita yhtään pahakseni mikäli tämä siirappinen tunnelma jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Realistisesti ajateltuna : huomenna koittaa arki. Pessimistisesti ajateltuna : kyllä minä vielä onnistun mokaamaan koko jutun.
