Eihän se vauhtityttöjen humputteluilta sujunut tietenkään niinkuin oli suunniteltu. Ilta kyllä alkoi todella lupaavasti : maukas ( = epäterveellinen ) ruoka, hyvä kuohuviini ja massiivinen juoruilun määrä. Mutta taas J hassahti illan päätteeksi entisen poikaystävän lepertelyihin ja kaulailu/kielen tunkeminen toisen kurkkuun oli väistämätön päätös illalle. Jossain vaiheessa J oli jo hyvällä tiellä kohti uusia mieskaatoja, kukapa ei olisi innostunut niistä hyväkuntoisista (JA rikkaista) huippu-urheilijoista. Ehkä sitten ensikerralla.
Kun kerran illan teemaksi muodostui jälleen entisten urpojen huomiointi, niin päätin itsekin jatkaa juottolasta ulos päästyäni samalla linjalla. Suostuin Carholic:n ehdotukseen ja päädyimme aamuyöstä luokseni nautiskelemaan roskaruuan ihanuuksista. Olen varsin ylpeä itsestäni sillä onnistuin pitämään tilanteen täysin kaveripohjalla, tuttavallisena jutusteluna, ilman tunnekuohuntaa/raivoa/riitelyä tai mitään fyysistä kanssakäymistä. Ehkä Carholic vielä joskus oppii, että voisimme aivan hyvin olla ystäviä – ei mitään muuta.
Tänään olinkin sitten superväsynyt ja käytin sitä myös hieman tekosyynä kun yritin vältellä Teller:n tapaamista. Mutta voitokas ”vain kavereita” linjaukseni jatkui myös silläkin tapaamisella, joten ei huolta senkään suhteen. Hieman on kuitenkin sekava olo näistä kaikista syksyn aikana tapahtuneista ihmissuhdesäädöistä. En osannut Teller:n tapaamisen jälkeen mennä suoraan kotiin vaan oli pakko päästä pois, joten päädyin satamaan kävelylle ja katselemaan mustana vellovaa vettä. Matkan aikana viestittelin Sailor:n kanssa, sen yhden ainoan ihmisen, josta sillä hetkellä halusin kuulla jotain. Olisin hirmuisesti halunnut ilmaista kuinka paljon olen häntä ikävöinyt, mutta en uskaltanut. Pirteät vastausviestit kuitenkin piristivät mieltä eivätkä edes märät kengät ja sukat haitanneet yökävelyä. Pieni irtautuminen omista rutiineista (ja oh boy, niitä minulla todella riittää) selkeytti oloa, latasi akkuja ja kirkasti ajatuksia. Kävely autioilla kaupungin kaduilla yöaikaan on nautinnollista – voi huoletta leikkiä 28 Days Later – ajatuspeliä eli ”mitä jos kaikki muut ihmiset olisivat kuolleet ja minä olisin viimeinen elossa”. Huomenna odotettu vapaapäivä ja toivottavasti pääsen purkamaan viikonlopun tapahtumia sekä omia tuntemuksiani E:n kanssa.
