Miten olen onnistunut kahlaamaan itseni tähän suohon. Olen kyllä tiedostanut jo vuosien ajan, että minulla on vakavia ongelmia kieltäytymisen suhteen. En vain osaa sanoa ei ihmisille ja asioille, vaan annan tilanteiden kehittyä vaikka en itse sitä haluaisikaan. Nyt olen pahassa liemessä Teller:n suhteen, jonka tunteet selvästi vain syvenevät siinä missä minun liikkuvat vastakkaiseen suuntaan. Mutta koska kokonaistunnelma on vieläkin positiivinen, en vain osaa kieltäytyä. Annan raukan elätellä tyhjiä toiveita (tai mistä minä tiedän mitä hänen päässään todella liikkuu) samalla kun itse rakennan pilvilinnojani jo aivan toisaalla. Ahdistaa, vaikka voihan toki olla, että Teller:kin näkee minussa enemmän ystävämateriaali kuin potenttiaalisen tyttöystäväehdokkaan. Paskat, ketä minä taas oikein yritän huijata. ”Mä tykkään susta todella paljon <3” – tyyppiset tekstiviestit eivät kyllä viittaa millään tavalla kaverillisiin tunteisiin ainakaan minun saamani käsityksen mukaan. Ehkä tämä kolmen päivän agressio ei johdukaan pelkästään PMS:stä vaan osittain myös tästä samperin sotkusta, jota en ole vielä edes yrittänyt selvittää. Tämän päivän saldo : hyvä (ilmainen) ruoka, pari hauskaa leffaa ja miellyttävä Riesling viini.
varamiespalvelu = VMP = vittu mitä paskaa