Olen ollut lauantaisen työepisodin jälkeen aivan henkisessä jumitustilassa. En käynyt käytännössä viikonlopun aikana missään. Hissuttelin karvatassujen kanssa kotona, katselin leffoja, dokkareita, tv-sarjoja ja söin. Välttelin menestyksekkäästi kaikkia sosiaalisia kontakteja, lähinnä siis Teller:ä, josta on tullut über rasittava riippakivi. Mikä mies se sellainen on, joka koko ajan ruikuttaa ettei jutella/nähdä/hengailla yhdessä tarpeeksi. En ole kyllä koskaan tavannut yhtä huomionhakuista ja läheisyydenkaipuista miestä, joka ei sitten kuitenkaan osaa/uskalla tehdä itse mitään aloitteita. Teller:stä tulee kyllä varmasti ihanan kiltti aviomies ja perheenisä. Mutta ei minulle, kiitos vaan.
Eilen kävin aamulenkillä Carholic:n kanssa. Kaikkien odotusten vastaisesti, se olikin todella mukavaa. Oli ihan virkistävää hengailla yhdessä, käydä läpi uusimmat kuulumiset (mitään yksityiskohtaisia suhdesotkuja en toki selittänyt) ja pohtia yhdessä herran lähiperheen ongelmia. Haluaisin todella paljon olla Carholic:n kanssa ystäviä, sillä kaipaan välillä yhteisiä juttutuokioitamme. Hän kun sattuu olemaan todella hyvä keskustelija sekä innokas tarinankertoja. Mutta tiedän kyllä, että menee vielä monta vuotta ennen kuin Carholic on valmis jättämään haaveensa yhteisestä tulevaisuudestamme ja alkaa nähdä minut pelkästään ystävänä.
Viikonloppuna olisi sitten viimeistään tarkoitus ryhdistäytyä, mikä siis minun tapauksessani tarkoittaa sosialisoitumista. Suunnitelmissa on tyttöjenilta, kännit, vanhan kaverin kanssa juoruilua, kännit, toivottavasti tapaaminen Sailor:n kanssa, kännit sekä käynti vanhempien luona eli kännit.
