Olen niin väsynyt, että voisin herätä. Joskus kun näkee unia voi vaikka vannoutua tietävänsä kuitenkin olevansa hereillä. Mutta jos tätä ei lasketa huomioitavaksi, niin tämä päivä on kyllä ehdottomasti ollut viikon mittainen. Yllätyksistä yllättävimmät yllätykset yllätyin eilen kun löysin oppilaani eteiskäytävästä raapustelemasta nimiänsä paperille. Koska imurointi on tuntunut ylitsepääsemättömän punaiselta, olen tyytynyt vain ajattelemaan kaapissa hirttäytyvää imuriani. Kaiken tämän keskellä olen miettinyt Sailor:a, hänen tuikkivia hiuksiaan ja pörröttäviä silmiään. Odotan päivää jolloin pääsen reväyttämään oikean ketarani hamstring lihakseni uusissa farkuissani.
Ja joskus haaveilin, että osaisin kirjoittaa. Nytkin olisin kyllä varmasti ihan vetävän näköinen misu ilman vuosisadan silmäpusseja.
