Huomenna se tapahtuu. Päivä jota olen odottanut kauhun sekaisin tuntein. Olen yrittänyt valmistautua parhaan kykyni mukaan ja ottaa kaiken mahdollisen huomioon. Karu totuus on vain ettei ikinä voi olla täysin valmis, aina unohtuu jotain erittäin tärkeää ja sitten kaduttaa jälkikäteen. Ainoa keino selviytyä on pitää ajatukset kasassa Joten olen laatinut listan asioista jotka pitää saada hoidettua. Pitää siivota, pestä pyykit, tiskata, järjestellä kirjahyllyt ja piilottaa kaikki luurangot kaappiin. Jääkaappi pullistelee terveellista ruokaa, jopa kahvinkeitin on kaivettu varmuuden vuoksi esiin. Täytyy myös muistaa olla erityisen tarkka sanomisistaan. Aiheet joita ei missään tapauksessa saa mainita ovat : koulu, opinnäytetyö, päättötodistus, työuupumus, masennus. Ja tottakai on syytä vältellä kaikkia niitä aiheita, jotka voivat jostain syystä johdattaa keskustelun näille urille. Parempi varmaan jättää huomenna kaikki mölyt mahaan ja olla ihan hiljaa ettei vaan tule möläytettyä mitään ohi suun. Täytyy kyllä myöntää, että olen vuosien varrella kasvanut erittäin suvereeniksi valkoisten valheiden mestariksi. Tai enhän minä tietenkään suoranaisesti valehtele, hiukan vain muuntelen totuutta eli käytännössä jätän sanomatta ne asiat, jotka voisivat johtaa hirttotuomioon.
Kaikesta ennakkovalmistautumisesta huolimatta olen kauhusta kankeana. En usko, että selviydyn huomisesta täysin puhtailla papereilla vaikka normaalisti olenkin hyvä emäntä, osaava seuraneiti ja erinomainen keskustelija. Mutta nyt mikään ei auta – nimittäin äiti on tulossa kylään.
