KarmaComa

Viestittelimme eilen Sailor:n kanssa. Hän oli palannut jo edellisenä iltana joulureissultaan ja paranteli nyt kotonaan flussaa. Sovimme tapaavamme heti kun herran pahin olo helpottaa ja tänään hän jo soittelikin kysellääkseen menosuunnitelmiani. Tottakai minulta Sailor:lle aikaa löytyy, joten ei muuta kuin uusi mekko käyttöön ja herran luo iltaa istumaan.

Köllöttelimme alkuillan sylikkäin naureskellen toistemme joululahjoille (sain siis Sailor:lta lapaset, joka on jo ennen varsinaisia ensitreffejä kehittynyt sisäpiirin vitsimme). Jossain vaiheessa Sailor alkoi myös ehdotella lähtöä leffaan, mutta pienen tutkiskelun jälkeen päädyimme kuitenkin vain lähtemään kaupungille istuskelemaan. Kävimme parissakin eri paikassa nautiskelemassa olutta ja tarkkailemassa muuta liikenteessä olevaa väkeä.

Muutaman tunnin huhhailun jälkeen päädyimme palaamaan takaisin Sailor:n kotikulmille. Talsiessamme kohti herran asumusta kysäisin huolettomasti olisiko minun syytä lähteä jo kotia kohti vai haluisiko hän minut kenties yövierailulle (olin toki varautunut pakkaamalla mukaan hiustenkuivaajan) (herran luonahan oli jo valmiina minulle oma hammasharja). Vastausta ei kuulunut.

Tajusin, että joku on nyt pielessä joten jäin pöllämystyneenä möllöttämään paikalleni. Sailor tajusi sen pian, kääntyi ja silloin se alkoi – puhe jota en ollut osannut odottaa. Seisoin paikallani, hiljaa, tuijotellen välillä kengänkärkiäni, välillä kohti taivaalta tippuvaa lumisadetta, pidättelin itkua. Lopulta jäin yksin lumisateeseen (todellinen Jäätelöauto-momentti).

Se oli sitten siinä. Vitun hyvää uutta vuotta vaan neidille!