Toiset avautuvat elämästään kameran välityksellä, toiset purkavat tuntojaan blogissa. Toiset kertovat rehellisesti noloimmatkin yksityiskohdat päiviensä kulusta eivätkä häpeä kyynelehtiä julkisesti televisiossa. Toiset taas valehtelevat, huiputtavat, punovat ystävänsäkin mukaan juoniinsa ja nauravat sitten räkäisesti niille ihmisraukoille, jotka näitä satuja sattuvat uskomaan.
Toisinaan ihmeelliset asiat pääsevät vaikuttamaan pintaa syvemmälle ja olo on vähintäänkin sekava. Kai sitä vaan näin naisena kärsii ajoittain herkemmistä hetkistä, jolloin asioihin reagoi myös laajemmin kuin normaalisti. Yritän rauhoitella itseäni, jotta en turhaan tuskailisi suomalaisnaisten avautumisille tai repisi pelihousujani kun jälleen kerran blogimaailman salarakas paljastuukin huijariksi. Kestin syksyn tositelevision hittituotteen, ainakin paremmin kuin eräät, joten enköhän selviydy tästäkin.
Eikä varmaan tarvitse edes mainita, että olemme pitäneet ahkerasti (plussaa) yhteyttä Philosopher:n kanssa. Iltaisin harrastamme peruskeskustelua päivän tapahtumista ja tottakai myös yleistä läpänderin (miinusta sanavalinnasta) heittoa. Herra on myös ottanut selvästi tavaksi lähettää illan päätteeksi ”paljastusviestin” (plussaa) jossa hän kertoo jotain henkilökohtaisista tuntemuksistaan. Äärettömän romanttista.
Tulisipa viikonloppu nopeasti.
