Se päivä kun kaikki romahtaa. Kun kaikki se vaiva, jonka olet työsi eteen nähnyt, muuttuu merkityksettömäksi. Luet sähköpostia tyrmistyneenä, urhoollisesti yrität toppuutella itseäsi, mutta lopulta et voi asialle enää mitään. Kun on vain niin ylitsepääsemättömän paha mieli. Reaktiot ovat sen mukaiset.
Haetaanko väkisin hyviä puolia? Erään teorian mukaan elämä jakautuu kahtia. Kun työelämässä sujuu hyvin, ihmissuhteet tökkivät. Ja kun taas työelämässä on ongelmia, niin ihmissuhteet luistavat hienosti.
”Suomalainen (länsimaalainen yleensäkin) on tottunut hyvään/hyvähköön elintasoon jota ei sodat/nälkä tai suuret tragediat muuta. Ainoa mikä meihin iskee on ero/kuolema. Silloin länsimalainen ihminen menee aivan sekaisin vaikka kyse on normaalista inhimillisestä tapahtumasta. Elämme itseluodussa pumpulissa emmekä ole tottuneet käsittelemään totuuksia vaan ostamme, kulutamme ja nussimme itsemme näennäiseen tyydytykseen.”
Käännettynä selkokielelle : lopeta jo se turhasta vollaaminen, ryhdistäydy ja move on already.
