Perjantaina tapahtui seuraavaa..
Työreissulta paluu venyi aika pitkälle yöhön, mutta Philosopher tuli kaikesta huolimatta asemalle vastaan. Myöhäisestä ajankohdasta välittämättä päätimme nauttia ”iltateen” saavuttuamme hänen luokseen. Tunnelma oli jotenkin jännittynyt, sillä me molemmat taisimme hieman ujostella toisiamme. Kumpikin tiesi varsin hyvin, että kiinnostus toista kohtaan oli molemminpuolinen ja kaiken lisäksi tulisimme viettämään seuraavan yön yhdessä, vierekkäin, samassa sängyssä.
Käytännössä olimme ainoastaan halanneet (ja herra ehkä kerran kutitellut minua jalkapohjasta), siinä se, joten ei ihme että saman peiton alle kömpiminen hieman jännitti. Ensin kuitenkin istuimme sivistyneesti turisemassa hieman viikon tapahtumista kuikuillen samalla salaa toisiamme. Jossain vaiheessa aamuyötä päätimme käpertyä sänkyyn ja onneksi Philosopher teki aloitteen vetäen minut syliinsä lämmittelemään. Emme kuitenkaan millään malttaneet käydä nukkumaan vaan valvoimme aamuun asti, jutellen pimeyden turvassa kaikesta mitä mieleen sattui juolahtamaan. Super romanttista, olin aivan myyty.
Lauantaina väsymyksestä ei tuntunut olevan tietoakaan vaikka unta oli takana vain muutamia tunteja. Illalla oli pakko päästää toisesta irti ja minä suuntasin E:n luo avautumaan tilanteesta. Ehdimme kuitenkin Philosopher:n kanssa sopia tapaavamme uudestaan jo heti sunnuntaina.
Ai niin, futoni tuntui aivan siltä kuin olisi joutunut nukkumaan puisella pirttipöydällä.
