Edessä on viikonloppu ystävien ja erityisesti rästitöiden puurtamisen parissa. Pieni irtautuminen ja humputtelu tyttöjen kesken tekee varmasti ihan hyvää. Edellisestä kerrasta kun sattuu olemaan tasan kuukausi, nyt pitää vaan muistaa heilua kupin kanssa hieman maltillisemmin. Mutta ennen tälläytymistä tanssiparkettien pikkuhorojen joukkoon, täytyy kuitenkin hoitaa työviikko kunnialla päätökseen.
Olin kyllä aluksi ajatellut järjestellä tapaamisen myös Philo:n kanssa, mutta olin aistivinani herran kaipaavan enemmän omaa rauhaa. Hän kyllä tiedusteli kohteliaasti viikonlopun suunnitelmiani. Tyydyin vastaamaan, että tuskin ehdin nähdä. Yritin myös ilmaista suoraan haluavani antaa hänelle myös omaa tilaa ja aikaa puuhastella rauhassa opintojen parissa. Viime viikolla Philo kyllä marisi asiasta ja väitti ettei jaksaisi odottaa tapaamista. Fakta vain on, että velvollisuudet on hoidettava ensin, kun ei sitä hirmuisessa stressissä osaa oikein nauttia toisen seurasta. Sovimme kuitenkin jo nyt, että ensi viikonloppu pyhitetään sitten yhteiselle ajalle.
En tiedä olenko pettynyt vai helpottunut. Toisaalta varmaan ainakin pieni osa minua olisi toivonut Philo:n maanittelevan minua luokseen yökyläilemään.
