Tyttöjen farkuissa. Vietin illan jälleen E:n luona viikoittaisen terapiateen merkeissä. Itse varsinaiset puheenaiheet eivät olleet muuttuneet sitten viime kerrasta, mutta pääsin kuitenkin päivittämään E:n ajan tasalle tästä minun ja Mr. Doctorin tilanteesta. Meidän molempien deittailutilanteet ovat tällä hetkellä hyvin samankaltaisessa pisteessä, joten asioiden puiminen on varsin luontevaa ja helppoa. Toivon vain syvästi, että E tajua pitää suunsa kiinni eikä mene juoruamaan asioita eteenpäin. Hänellä kun on ollut välillä hieman sellainen ikävä tapa. Voin vain arvailla mitä kaikkea hän on jo mahtanut minusta selitellä uudelle heilalleen. Ilmeestähän sen voi sitten päätellä kun seuraavan kerran tapaan sen hepun jossain illanistujaisissa.
Tää ei oo mikään pikkupoika. Ahdistaa kun en oikein osaa sanoa mikä tässä minun ja Mr. Doctorin välisessä tilanteessa on se seuraava suvaittava siirto. On hänen vuoronsa ottaa yhteyttä (koska minä käytin oman vuoroni eilen). Mutta onko nyt minun vuoroni vastata viikonlopun mahdollisesta tapaamisesta ja sen ohjelman järjestämisestä? Olisi niin paljon helpompaa jos pelkkä selkeä vihje siitä, että olen jälleen kiinnostunut viettämään aikaa hänen kanssaan riittäisi, ja hän saisi herrasmiehenä hoitaa varsinaisen ehdottelun, kyselyn ja suunnittelun. Vaikka eihän se elämä voi tietenkään niin yksinkertaista olla, sehän olisi vallan tylsää. Kyllä minäkin voin reippaana tyttönä keksiä tekemistä, mutta pelkään ettei mikään mitä ehdotan sovi Mr. Doctorille, kun hän on kuitenkin niin uupunut raskaan työviikon jälkeen. Elättelen toiveita, että minut kutsuttaisiin jo tapaamaan hänen ystäviään, mutta lienee vielä aivan liian aikaista sellaiselle toiminnalle.
Mulla on ase.
