Olen ollut jo pidemmän aikaa kohtalaisen hyvissä väleissä Carholic:n kanssa. Olemme pystyneet jopa keskustelemaan asioista, vaihdettu kuulumisia ja tavattu kahvin merkeissä. Tai ainakin tarkoitus oli tavata, mutta mystisesti aina tulee jotain ongelmia joiden takia tapaamiset on peruttava. Olen alkanut pelätä, että Carholic on taas revennyt ryyppäämään. Vaikka käsittääkseni hänen pitäisi edelleen käyttää Antabusta.
Jokin on nyt kuitenkin mennyt jälleen päin postilaatikon tolppaa, sillä Carholic sai valtavan/oudon/käsittämättömän hepulikohtauksen ja käytännössä sekosi täysin. Hän alkoi kysellä olenko kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä ja kenen isoa munaa käyn panemassa kun ei seksi hänen kanssaan tunnu kelpaavan. Minä tietysti säikähdin, sillä vanhasta kokemuksesta voin sanoa, että noista raivo-/masennuskohtauksista ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Mutta tällä kertaa tilanne päättyi täydelliseen hiljaisuuteen. Varmaan ensimmäinen ”radio silence” meidän historian aikana. Herran viimeiset sanat taisivat olla kehoitus katsoa Emmerdalea. Ei ole tainnut hoito, terapia ja lääkitys tehota. Harmi, siinä menee hyvin lupaava nuori mies aivan hukkaan. Tavallaan odotan vieläkin, että se ihana mies johon aikoinaan ihastuin putkahtaisi jostain takaisin ja voisimme olla ystäviä. Olen vain valitettavasti alkanut uskoa, että se mies on jo kokonaan menetetty. Tämä retkahdus todistaa ettei Carholic ole vieläkään kunnossa, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan.
Harmitustakin enemmän tunnen pelkoa. Viimeeksi kun kävimme tämän kaltaisia keskusteluja, sain myöhemmin soiton sairaalasta.
