Huikea viikko kaipaa arvoistansa lopetusta. Olen treenannut ahkerasti, laitoin ylimääräisen vaihteen silmään ja varmistin, että rääkki varmasti tuntuu lihaksissa vielä seuraavanakin päivänä. Vein myös riudutuksen astetta pidemmälle pudottamalla ravinnon nauttimisen aika minimiin. Litra tolkulla veden lipittämisen jälkeen olo kehossa on kevyt ja puhdas. Viime viikonloppuna tuli nimittäin nautittua sen verran suuria röykkiöitä epäterveellistä ruokaa Philo:n kanssa, että oli pakko päästä jotenkin tasoittamaan tilannetta.
Pientä lisämotivaatiota antoi Philo:n lähettämä kutsu illanviettoon. Rasti seinään, sillä herra tajusi itse kysyä milloin voitaisiin nähdä. Kommentti sisälsi vieläpä toivomuksen, että mielellään mahdollisimman pian. Ei siis tarvinnut turvautua tavanomaisiin vihjailuihin ja matelemiseen. Philo tuntui olevan selvästi innoissaan tapaamisesta, jopa enemmän täpinöissään kuin minä. Tai sitten minä vain onnistun (jälleen omaan tyypilliseen tapaani) hiljentämään omat onnellisuuden tunteeni. (Poiminta pari vuotta vanhasta keskustelusta : P sanoo ”Vähänkö on ärsyttävää aina suunnitella tai toteuttaa sun kanssa mitään juttuja ku vaikka kuinka ois huikea projekti kyseessä niin sun kommentti on aina ’kiva’, ’hienoa’ tai ’ok’!”)
Todellisuudessa olen todella innoissani siitä miten hyvin välimme ovat kehittyneet Philo:n kanssa. Suhde kasvaa ja muotoutuu joka kerralla kun tapaamme, vieläpä positiiviseen suuntaan. Kukapa ei olisi sellaisesta onnellinen. Olen vain enemmän sitä sorttia, joka etsii virheitä artikkeleista, leikkausmokia elokuvista ja ongelmia ihmissuhteista. Haluan tunnistaa mahdolliset epäkohdat jo heti niiden alkuvaiheessa, jotta voin alkaa korjata tilannetta. Kontrollifiikki.
Tänään siis tarkoitus köllötellä hiirulais Philo:n kainalossa. Viime kerralla hän kutsui minua etunimeni sijasta kullaksi.
