Onneksi tämä joulu on kohta ohi ja voin lopettaa tämän laatuajan viettämisen perheen kanssa. En kestä enää kuunnella itseään täynnä olevien ihmisläskien kaikkitietäviä puheita. Miksi ei vaan voida rauhoittua nauttimaan yhdessä huonoista tv-ohjelmista, syödä ja turista mukavia. Mutta ei meidän perheessä! Asioista pitää valittaa ja purnata mahdollisimman suureen ääneen. Joka tilanteesta pitää keksiä jotakin sanottavaa, jotta kaikille varmasti tulee selväksi kuinka fiksu/kaikkitietävä/paskapää oikeasti onkaan. Tämä on jälleen oiva muistutus minulle siitä, miksi lähdin kotoa mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman nuorena ja mahdollisimman kauas. Olen jo nyt parin päivän jälkeen sietokykyni äärirajoilla. Mikäli en ripeästi pääse viettämään aikaa mukavien/hyväsydämisten/normaalien ihmisten kanssa, niin saatan vielä vahingossa avata sanaisen arkkuni ilmaistakseni todellisen mielipiteeni. Toistaiseksi olen pystynyt olemaan hiljaa, mutta ennustan että vitutuskäyrän kasvaessa siitä tulee entistäkin haastavampaa.
En voi sietää ihmisiä, joilla on olevinaan niin tiukat mielipiteet (jotka ovat tottakai ainoa oikea totuus) ettei toista ihmistä voi edes ottaa huomioon tai kuunnella. Omat ajatukset huudetaan ilmoille mahdollisimman suurella voimalla, jotta kukaan ei vaan pääse sanomaan mitään väliin osoittaakseen väitteitä vääriksi. Ja tottakai minulla on ollut onni tutustua useampaan tämän kaltaiseen arjen mestariajattelijaan/filosofiin/kaikkitietävään. Minultakin löytyy varmasti tähän kusipäisyyden piirteeseen vaadittava geeni – lisää hyviä syitä olla lisääntymättä/tuottamatta omaa jälkikasvua.
Amen.