Sitä aina menee lupaamaan itselleen kaikenlaista. ”Päätän suhteen heti jos huomaan etten ole siinä enää täysillä mukana.” ” Yritän keskittyä yhteen mieheen kerrallaan, enkä sinkoile useampaan osoitteeseen samanaikaisesti.” ”En enää ota vastaan minkään valtakunnan apua entisiltä poikaystäviltä.” Mutta kuinkas siinä kuuluisassa tarinassa sitten taas kävikään.
Pari päivää sitten havaitsin internetyhteydessäni jotain suuremman luokan häikkää. Tarvitsen paljon tietokonetta töiden suunnittelussa ja nettiyhteys on yksi tärkeimmistä elinehdoistani, jotta pystyn pitämään nörttiyttäni yllä. Kun tämä elintärkeä linkki sivistyksen pariin sitten katkesi, menin käytännössä paniikkiin. Ja kenelles sitä silloin soitetaan kun asiat menevät päin vittua? Aivan oikein, entiselle koko kansan kuningasurpolle Carholic:lle tietenkin. Eikä se taas paljon vaatinut kun hän jo riensi moottoriöljyltä haiskahtaen apuun. Toimiva nettiyhteys, roskaruokaa ja tuttu kainalo johon käpertyä nukkumaan – kaikki samassa paketissa. Mutta voi voi kun se aamulla sitten taas kaduttaa. Tai mitä minä oikein yritän valehdella, kaduin koko juttua heti hätäpuhelun lopettamisen jälkeen kun tajusin, että hän saa tästä vain lisää rohkaisua ja alkaa jälleen elätellä turhia toiveita yhteenpaluusta.
Mitään nukkumista kummempaa ei siis onnekseni tapahtunut, emmekä nukkuneet edes saman peiton alla. Mutta jo pelkästään samassa sängyssä nukkuminen tekee minut huonovointiseksi. Pyristelin kuitenkin tuosta miehestä eroon kaksi pitkää vuotta eikä aikeissani ole todellakaan palata siihen helvettiin enää ikinä. Enkä ikinäikinäikinäikinäikinä voi olla niin puutteessa, että hairahtuisin harrastamaan seksiä sen pikkuriikkisen katkaravun kanssa. En oikein muutenkaan käsitä sitä, miksi toiset parit harrastavat niin sanottua eroseksiä tai hässivät muuten vaan paremman puutteessa vielä monta vuotta eron jälkeenkin. Kuvottava ajatus.
Olin ehkä hieman rientänyt asioiden edelle ja sopinut jälleen tälle viikonlopulle parit treffit esim. SushiMan:n kanssa sekä katsastaakseni erään uuden tuttavuuden, jolla on ainakin kohtalaisen lupaavat suositukset. Mutta työaikataulut ryssivät kaiken ja jouduin siirtämään suunnitelmia ensi viikkoon. Hiljaisesti jaksan kuitenkin edelleen toivoa kuulevani Mr.Doctorista edes jotain. Jotain. Ihan mitä tahansa. Siitä on kuitenkin jo kolme viikkoa kun viimeeksi ”oltiin yhteyksissä”. Toisaalta, ehkä se ei ollut lakanoiden välissä yhtä pätevä kuin paperilla. Mut sen sukat oli taiteltuna rullalle ja värijärjestyksessä, ihan niin kuin mullakin.
