TREFFIT 3 : SushiMan 30v, meillä oli vuorossa jo kolmannet treffit, joten odotuksissani oli ehdottomasti tilanteen rentoutuminen sekä välien lämpiäminen.
Olimme sopineet edellisten treffien lopuksi lähtevämme seuraavalla kerralla elokuviin. Tästäkin asiasta piti kyllä vihjailla aika suureellisesti, ennen kuin herra tajusi ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mutta toiveeni siis toteutui ja pääsin katsomaan vieläpä juuri sitä leffaa, jota olen keväästä asti odottanut. Onneksi myös SushiMan oli selvästi tyytyväinen valintaamme. Leffaa ennen sattui pieni väärinkäsitys kun olin menossa aivan väärään elokuvateatteriin, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Nauruhermojen kutkuttelun jälkeen minulla oli jo mielessä, että poistuisin tilanteesta, mutta lupauduin silti lähtemään vielä yksille. Nälkäkin kyllä olisi ollut, mutta en vain uskaltanut sitä myöntää.
Huomasin olevani taas se joka piti enemmän keskustelua yllä – pölisin, lärpätin, yritin kysellä. Herra vain istui nauramassa jutuilleni eikä oikein vieläkään avautunut kunnolla itsestään tai edes työviikon tapahtumista. Ärsytti koko tilanne. Ja juuri kun päätin, että antaa olla, en jaksa loputtomiin yrittää, niin SushiMan ehdotti, että lähtisimme hänen luokseen katsomaan tv:stä BB:n päälähetystä. Suostuin silkasta uteliaisuudesta, sillä halusin nähdä missä hän asuu. Ja yleensä ihmisten kodeista selviää lisää jänniä yksityiskohtia, joista irtoaa helposti uusia keskustelunaiheita. Mutta perille päästyämme, olin sanaton järkytyksestä. Koko asunto lemusi vanhalle kaljalle ja röökille. Eikä herra ollut siivonnut varmaan moneen kuukauteen. Lattia oli murusien ja pienen roskan peitossa, kaikki pöytätasot pölyssä ja tahmaisena epämääräisestä mähmästä. Tavarat, vaatteet, tyhjät pullot, roskat – kaikki levällään pitkin pientä asuntoa. Vessa oli niin järkyttävässä kunnossa, että hyvä kun en oksentanut kun menin sinne ensimmäisen kerran. Peili oli niin likainen, että hädin tuskin näin siitä omaa kuvaani. Lyhyesti virsi kaunis : YÄK!
Ilta venyi ja venyi (kärvistelin kauhuissani sohvannurkassa uskaltamatta liikahtaa minnekään), joten lopulta päädyin jäämään yökylään, koska muuten olisi mennyt taksimatkaksi. Nukuimme kiltisti sylikkäin, mitään herkkää pussailua kummempaa ei tapahtunut. Pimeydessä oli helppo unohtaa missä sikolätissä sitä oikein oli. Aamulla SushiMan venytti töihinlähtöä ja hän myöntikin suoraan ettei millään haluaisi lähteä vierestäni. Minä sen sijaan salaa toivoin, että hän poistuisi mahdollisimman äkkiä, jotta voisin luikkia karkuun tuosta haisevasta, kaatopaikkaa muistuttavasta huoneistosta.
Loppupäätelmät : SushiMan on kyllä todella mukava, mutta en ole ihan varma riittääkö se. Keskusteluiden taso on ollut osittain pienoinen pettymys, vaikka hän on selvästi fiksu ja ajatteleva ihminen. Sitä paitsi, kyllä tuo kämpän siisteystaso oli sen verran suuri järkytys, että en enää ole ihan varma haluanko tavata koko miestä. Aikuinen ihminen, joka ei osaa pitää yleisestä siisteydestä huolta (+ tein huomion, että hän ei koskaan pessyt käsiään käydessään vessassa) on vain todella suuri kynnyskysymys minulle. Kyllä, voisin tarjoutua avuksi siivoamaan, mutta nyt ei olisi kyse mistään pienestä imuroinnista tai pölyjen pyyhkimisestä. Uskon, että se kertoo jotain ihmisestäkin, jos oikeasti asuu tuollaisessa hajuläävässä. Vielä kerran loppuarvosana : YÄK!
