Olen palannut helvettiin. Enkä ole saanut tänään mitään aikaiseksi vaikka olisi pitänyt suunnitella huomiset työt ja ehkäpä käydä kaupassa. Nukuin superpitkään siinä toivossa, että sattuisin näkemään unta Mr. Doctorista. Koska en voi tavata häntä luonnossa, voin sentään epätoivoisesti viettää hänen kanssaan aikaa mieleni syvissä sopukoissa. Päiväunia ei onneksi ole vielä kielletty millään EU:n direktiivillä. Tuollaisessa päiväunitoiminnassa on vain se huono puoli, että ne aina johdattavat haaveiden polulle. Ja se onkin vaarallinen polku.
Hissuttelin päivän kotosalla ja välillä saatoin hieman salaa tuoksutella tällä viikolla käyttämiäni vaatteita, jotka tuoksuvat vieläkin vienosti Mr. Doctorille. Olenko oikeasti ihastunut häneen vaiko vain ajatukseen siitä, millaista elämä hänen kaltaisensa ihmisen kanssa voisi olla? En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta voisinko rakastua häneen ajan kuluessa?
Vietin illan H:n läksiäisissä. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja meillä olikin porukalla sangen lennokasta keskustelua, jonka aikana ehdittiin kritisoida valtioiden välisiä liittoja, Sauli Niinistöä sekä linja-autoliikenteen aikatauluja. Päädyimme myös puimaan Pohjois-Korean tilannetta, Euroopan väestön katoamista, Kiinan mahtia ja aivopesun voimaa. Löysimme myös ratkaisuja, joiden avulla maailmasta voitaisiin yrittää tehdä ”parempi paikka”. Selvitimme myös suuren salaliiton, jonka avulla tätä maailmaa pyöritetään. Ja me siis nautimme ihan vain mansikkakakkua, ei mitään huumausaineita.
