On aina yhtä hämmentävää kun :
A) Törmää humalaiseen kännikalaan työpaikalla. (Tämä on jo toinen kerta parin viikon sisällä. Jokohan alkaisi olla aika ottaa yhteyttä poliisiin?) Olimme jälleen oppilaiden kanssa paahaa aavisttamattomina jutustelemassa mukavia, kun sisään talsi joku ulkopuolinen örvelö. Heppu näytti aivan tuonpuoleisesta karanneelta. Onneksi sain hänet hätisteltyä matkoihinsa eikä kennekään sattunut mitään.
B) Saat internetin välityksellä selville, että jälleen yksi vanhoista lapsuudenystävistä on mennä päräyttänyt naimisiin. Minä en ole onnistunut vielä edes löytämään miestä, saatikka sitten päättänyt mitä mieltä olisin naimisiin menemisestä noin niinkuin ylipäätänsä. Toisaalta tuntuu hassulta/naurettavalta/pelottavalta ajatukselta, että minä olisin muka jo ”tarpeeksi vanha” mennäkseni naimisiin. (Alkossakin pitää aina miettiä, saanko varmasti ostaa viiniä.)
C) Oman oppilaan vasempaan nimettömään ilmestyy sormus. Teinikihlat on jo käsite sinäänsä, mutta nyt uusin villitys on pitää sormusta vasemman käden nimettömässä ihan vain vitsin vuoksi. On kuulemma äitien ilmeet olleet aamiaispöydässä näkemisen arvoiset.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että olen itse kieltäytynyt kaksi kertaa Carholic:n kosinnasta. Seurustelimme vielä tuolloin (vieläpä varsin onnellisissa tunnelmissa) ja pariin kertaan herra yritti ehdotella josko olisi jo aika käydä kultasepänliikkeessä sormusostoksilla. Mielestäni emme olleet siihen aikaan vielä valmiita moiseen – ja olin oikeassa. Mutta muistan kyllä ikuisesti ystävieni ilmeen kun kerroin heille asiasta. (Heidän vakituisia puheenaiheitaan olivat ehdottomasti ”miksi poikaystäväni ei jo tajua kosia” ja ”kuinka saisin poikaystäväni kosimaan minua”) Siinäpä vasta oli näkemisen arvoisia ilmeitä!
