Elämäni resepti : työskentelen paremmin ollessani pienen paineen alla. Yleensä kyse on aikataulujen aiheuttamasta paineesta, kuten tänäänkin kun en vain saanut itseäni liikkeelle tarpeeksi aikaisin. Mutta kaikki kääntyi jälleen hyväksi ja sain kasaan ihan kelvollista materiaalia työpäivää varten. Eilinen vain painaa vieläkin mielessä enkä oikein ole tasapainossa. Töissä oli jotenkin todella ikävä tunnelma. Ärsyynnyin kun huomasin erään pellen menneen sörkkimään minun töitäni. Tilanne on muutenkin ollut sen asian suhteen hieman kriittinen, joten en olisi kestänyt enää yhtään lisää takaiskuja sieltä suunnalta.
Aamu alkoi hieman huonosti kun sain viestiä SushiMan:lta joka kyseli päivitystietoja tilenteestamme. Mistä ihmeen tilanteesta? Eihän me olla oltu yhteydessä moneen viikkoon. Olisiko pitänyt lähettää parane pian – kortti vai tunteeni ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen – ilmoitus. Haista home (fakta : sieltä likaisen keittiön nurkasta löytyy varmasti kunnon homepesäke), suksi suolle (fakta : tekisi hyvää sun orastavaa kaljamahaa ajatellen) ja pidä likaiset näppisi erossa minusta (fakta : voisi luulla että sun koulutustasolla osaisi pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniasta). Ei kai tässä auta muu kuin rohkaista mielensä, selitellä jotain turhanpäiväistä puppua, lopuksi kiittää yhteisistä hetkistä ja pyytää pysymään mahd. kaukana meikäläisestä.
Päivän kruunasi Teller, joka laitteli viestiä selvästi tapaamisen toivossa. Soiteltiin ja juteltiin, tai olihan se puhelu enimmäkseen herran yksinlörpöttelyä. Oho, taisi jäädä tapaaminen sopimatta kun tuli kiire päästä syömään. Voi surku, mites siinä nyt niin pääsi käymään. (Jos käyttäisin hymiöitä, niin tässä olisi nyt hyvä paikka sellaiselle.) Voin vain kuvitella kuinka Teller on istunut kotisohvallaan, tuijotellut ihmeissään keskustelumme jälkeen puhelintaan ja miettinyt helvettiä mitä juuri pääsi tapahtumaan.
Nyt se on virallista – olen välttelyn kiistaton/ epävirallinen/ kruunaamaton kuningatar. So you think you can avoid stuff?
