Pari päivää sitten ympäri maailmaa juhlitun merkkipäivän vaikutukset ovat edelleen näkyvissä. Ystävänpäivä muistuttaa mukavasti omasta ihmissuhdetilanteesta. Ajatukset lähtevät liikkeelle ja iltaisin kun käpertyy pimeässä peiton alle niin voi kohtalaisen konkreettisesti kokea kuinka oma sänky tuntuu normaalia suuremmalta ja tyhjemmältä. Sitä havahtuu kaipaamaan toista ihmistä, läheisyyttä ja sydänalassa läpättävää tunnetta. Kaikilla muilla vaikuttaisi olevan joku erityinen, jonka kanssa nyhrätä söpösti sylikkäin huvipuiston maailmanpyörässä.
Tuona vaaleanpunaisena halipäivänä minä heräsin pirteänä, Philo heti mielessäni. Rohkaisin mieleni ja lähetin tekstiviestillä iloista mieltä tursuavan ystävänpäivätoivotuksen. Enkä saanut vastausta.
Aiemmin suunniteltu ystävänpäivädeittiviikonloppu ei nyt toteutunut. Enkä tiedä miksi. Koska emme ole kunnolla keskustelleet Philo:n kanssa koko viikkona. Minä olen kyllä tiedustellut herran vointia ja kuulumisia, mutta minun perääni ei ole kyselty kertaakaan. Ei vaikuta kovin lupaavalta jatkoa ajatellen. Vaikka myöhemmin sainkin vastauksen (+ selityksen) lähettämääni viestiin.
