Minun on jotenkin vaikeaa määritellä itselleni missä vaiheessa naisen ja miehen välinen suhde liikkuu ystävyydestä joksikin muuksi. Flirttailen luonnostani käytännössä kaikkien miesten kanssa. Tai omasta mielestäni vain vitsailen/heitän läppää/nälvin ihan normaalisti kaikkien kanssani keskusteluun ajautuneiden ihmisten kanssa. Mutta jotenkin kummassa miehet tuntuvat innostuvan tästä (ja ottavat sen flirttailuna).
Iän karttuessa olen opetellut tunnistamaan ne tilanteet joissa saatan jonkun mielestä mennä liian pitkälle. Tämä taito kehittyi erityisesti Carholic:n kanssa seurustellessani, sillä hän oli erittäin (paino sanalla ERITTÄIN) mustasukkainen. Nyt olen jo herkempi tunnistamaan tilanteita joissa tunnelma alkaa mennä ehkä liiankin tuttavalliseksi. Mutta en vain vieläkään tajua miten aina onnistun päätymään näihin tilanteisiin. En nimittäin missään tapauksessa pyri aktiivisesti vokottelemaan jokaista kaksilahkeista joka köpöttelee kadulla vastaan. JA kun sitten oikeasti tietoisesti laitan flirttivaihteen silmään kaataakseni miehiä niin en saa yksinkertaisesti mitään aikaiseksi. Tällöin onnistun vain naittamaan miehiä ystävilleni, itse joudun lompsimaan kotiin tyhjin käsin.
Tätäkin dilemmaa olen nyt päätynyt pohdiskelemaan kun ystävyyteni Bruin:iin tuntuu vain jatkavan syvenemistään. Kuinka pitkälle ihmissuhteella on edes mahdollisuus edetä pelkästään tietokoneen välityksellä?
Olen aistivinani, että tilanne on alkanut lämmetä ja tunteet lisääntyä, erityisesti herran puolelta. Olemme selvittäneet mitkä asiat johtivat siihen, että Bruin päätyi ottamaan yhteyttä minuun. Vaikkakin suurimmat naurut tulivat siitä kun hän paljasti syyt miksi hän oli ensin miettinyt asiaa, vieläpä useamman päivän ajan. Olemme myös käsitelleet ensivaikutelmia ja kuinka ne ovat ajan kuluessa muuttuneet. Mutta sitä mukaa kun tapaaminen lähestyy, niin myös odotukset kasvavat. Tulemmeko yhtä hyvin toimeen tosielämässä? Onneksi olemme kuitenkin molemmat samaa mieltä sen suhteen, että kyse on kahden ystävän tapaamisesta eikä treffeistä.
