Siis käytännössähän tämä koko ystävyys Bruin:n kanssa sai alkunsa aika naurettavalla tavalla. Ensinnäkin se, että etsii seuraa netistä on jo vitsi sinäänsä (olen kuin Chandler, teen vitsin kaikista vakavista asioista jotka ovat muuten vaarassa satuttaa minua). Toiseksi, en ollut mitenkään erityisen kiinnostunut alun alkaeenkaan, mutta vielä vähemmän nähtyäni herran pärstäkuvan. Totesin heti, että kyllä me voidaan kavereita olla, mutta ei mitään muuta. Vaikutan nyt varmasti todella pinnalliselta, mutta joku naamaraja sitä pitää kuitenkin olla – arvostan sitä jos mies ei ole ruma kuin rullalauta.
Ensimmäisen puhelun jälkeen tilanne muuttui huomattavasti. Tekstien taakse ilmestyi konkreettisesti oikea ihminen vaikka monia kuvia olikin siihen mennessä jo tullut läheteltyä. Niiden keskusteluiden jälkeen tilanne syveni nopeasti ystävyydeksi. Oli mukava huomata, että kyse ei ollut vain kirjoittajan lahjoista vaan kemiat kohtasivat ihan oikeasti. Tämän jälkeen ei ollut enää suurta kynnystä testata myös videopuhelua. Se viimeistään muutti koko pelin hengen. Videokeskustelut venähtivät helposti monen tunnin mittaisiksi ja niiden jälkeen pää oli lievästi sanottuna hieman pyörällä.
Olen elänyt pariin otteeseen kaukosuhteessa, joten tilanteesta jossa toinen ihminen ei ole konkreettisesti koko ajan läsnä on aikaisempaakin kokemusta. Minulla on myös ystäviä niin lähellä kuin kaukanakin, joten yhteyden pitäminen tekstin kautta ja asioiden kertominen kuvien avulla on ennestäänkin tuttua. Kuitenkin kaikissa näissä aikaisemmissa tapauksissa olen tuntenut vastahenkilön jo ennen ”kaukotilanteen” alkamista. Nyt sen sijaan on pitänyt tutustua toiseen näitä samoja keinoja käyttäen. Tavallaan koko tempaus on yhtä suurta seikkailua. Mutta koko ajan mukana velloo myös valtava epävarmuus – jos toista ei tunne, ei voi myöskään täysin osata tulkita/aavistaa/tietää mitä hän oikeasti asioista ajattelee.
Mitä Bruin ajattelee minusta?
