Kaikki meni hyvin, tapaaminen sujui loistavasti kunnes avasin suuni. Philo oli kuin olikin järjestänyt naistenpäivän kunniaksi minulle liudan pieniä yllätyksiä. Pientä söpöilyä, romantiikkaa rivien välissä ja kuumaa läheisyyttä ilman päiväpeittoa. Katsottiin illan ratoksi kevyttä (aivoja syövyttävää) hömppää televisiosta ja naurettiin laatu-suomalaisille mahat kippurassa.
Meillä oli oikein hyvää keskustelua ensitapaamisesta ja tutustumisen alkuvaiheesta. Jaksan edelleen yllättyä kuinka hyvä muisti Philo:lla on. Hän pystyy kuvailemaan uskomattoman tarkasti asioita ensimmäisiltä tapaamiskerroiltamme. Lisäksi herra tuntuu myös muistavan osan keskusteluistamme melkein sanasta sanaan, varsinkin minun tuskastuttavan nolot kommenttini. Mutta samalla olen otettu. On ihanaa kuvitella olevansa niin mieleenpainuva/tärkeä/ikimuistoinen, että toinen on oikeasti kiinnittänyt huomiota turhiinkin yksityiskohtiin.
Aamulla vitkuttelimme heräämistä ja lähtöä. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi erääseen tositelevisiosarjaan ja sitä myöten myös erilaisten ihmisten erilaisiin ihmissuhteisiin. Jotenkin tilanne pääsi riistäytymään käsistä ja pian keskustelimme suhteemme mahdottomasta tulevaisuudesta sekä koko tapailun lopettamisesta. Pidättelin urheasti kyyneleitäni ihmetellen miten tässä pääsi näin käymään. Philo koki vain muutamassa minuutissa täysromahduksen eikä sen jälkeen nähnyt meidän suhteessamme enää mitään järkeä.
