Minua ei ärsytä enää, sillä tilanne on juuri muuttunut sangen mielenkiintoiseksi. Ilmeisesti älypuhelin ei olekaan niin paha saatanan keksintö suoraan helvetistä kuten olen aikaisemmin luullut. Nimittäin tänään se on mahdollistanut keskustelun, jota olen odottanut vuosia. Ehdin jo luulla, että romantiikannälkäisenä pehmona olen mennyt kuvittelemaan kaikenlaista. Mutta tänään vanha ystäväni/tuttavani/ratiritiralla puhui enemmän ja vähemmän suoraan omista tunteistaan.
Ilmeisesti hän muistaa Simpsoneiden lisäksi monia muitakin asioista yhteisistä hetkistämme, asioita joita edes minä en muista.
