Pari tärkeää töihin liittyvää etappia tuli saavutettu tällä viikolla, jokohan sitä pystyisi nyt viikonlopun aikana keskittymään myös koulun rästitehtäviin. Niitä on kertynyt hävettävän suuri pino, mutta motivaatio koko puuhaa kohtaan on kadonnut viimeisen puolen vuoden aikana aivan tyystin. Uhkasin valmistuvani jouluun mennessä, fakta vain taitaa olla se etten pysty siihenkään. En tiedä mistähän sitä kaivaisi ylimääräisiä voimia, jotta saisi tuonkin paskan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Ahdistaa pelkkä ajatuksin opintoasioiden hoitamisesta. Ehkäpä lusmuilen vielä vähän ennen kuin otan itseäni niskasta kiinni. Mikäs kiire tässä on – valmiissa maailmassa.
Pian on kauan odotettu loma. En vain ole vielä uskaltanut kysyä Sailor:lta haluaisiko hän kenties hullutella kanssani jotain vaikka ei itse varsinaisesti lomalla olekaan. Pitää keksiä jotain erikoisempaa puuhasteltavaa kuin sohvalla nyhjöttäminen. Olen kyllä jo varautunut tuoksukynttilöillä yhteistä kylpyammesessiota varten, mutta ei se riitä. Herra on sen verran vilkas/aktiivinen/yllytyshullu, että on keksittävä jotain yllättävää ja tavallisuudesta poikkeavaa. Ideoita? Toki haaveissa on myös, että voisimme kiehnätä toisissamme kiinni koko viikon, mutta vuosituhannen suurimpana nysvänä en ole sitäkään vielä uskaltanut Sailor:lle ehdotta.
Luvassa on köyhyydestä/rahapussin laihuudesta/pankkitilin anoreksiasta huolimatta törkeää bailausta tyttöjen kanssa, J. Karttusen taidepläjäys äiti&tytär-iltana sekä tietysti risteilyä osoitteesta toiseen. Edessä on Hullut Päivät.