Elämäni valo on syttynyt. Elämäni on saanut uuden merkityksen (jälleen). Elämälläni on vihdoinkin tarkoitus. Hyvät toverit – Big Brother 2012 on alkanut. En ehkä vielä kommentoi kuitenkaan kauden ensimmäisiä hetkiä, sillä jos joku ei ole vielä hankkinut 24/7 (joka on ehdottomasti ainoa & oikea tapa seurata BB:tä) niin en halua pilata kenenkään huomis illan katselukokemusta.
Kerrankin oli loistava työpäivä. Elän ja hengitän tässä nyt kolme päivää ylimääräisen projektini viime metrejä, sen jälkeen on aika päästää siitä osittain irti, luottaa muiden työpanokseen ja ammattitaitoon. Aivan kuin laskisi oman lapsen maailman tuiskeeseen. Mutta sen osaan ainakin kaikella varmuudella sanoa, että tämä lapsi kiertää vain Suomen rajojen sisäpuolella. Onneksi saan kuitenkin vielä nauttia tästä hurmoksesta ja hyvästä mielestä. Ainakin tänään sitä on riittänyt raikuvalla naurulla terästettynä. Keskiviikkona paistattelen sitten parrasvaloissa nautiskellen täysin siemauksin, kerään koko illan voimia varastoon, jotta jaksan puhkua taas ahkerasti perusduunin parissa.
Olen valmistautunut jo ahkerasti viikonlopun treffejä varten. Odotan erityisesti aikaisemminkin mainitsemani lupaavan kaksilahkeisen tapaamista. Haluan päästä tutustumaan häneen lähemmin, ihan kahden kesken ilman muita häiriötekijöitä. Ja siis jos hän vain on yhtä ihana/söpö/hauska/fiksu, mitä olen tähän mennessä suositusten sekä lyhyiden juttutuokioiden perusteella saanut ymmärtää, niin olen kyllä valmis viemään tutustumisen aivan loppuun asti. Mutta edetään nyt rauhassa. Yritän siis tsempata itseäni pidättäytymään liiasta irstailusta, jotta en antaisi itsestäni heti alkuunsa ihan hirveää kuvaa. En ole mikään siveyden sipuli, mutta ainahan se auttaa jos onnistuu aluksi antamaan miehille sellaisen kuvan. Sillä se ilme kun totuus paljastuu on aika korvaamaton. Ja yleensä kohtelukin on sen jälkeen kaiken siveysesityksen eteen nähdyn vaivan arvoinen – suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
