It’s time to pack your bags honey! Viikko on ollut massiivinen, olen saanut paljon aikaiseksi niin töissä kuin ihmissuhderintamallakin ja toivottavasti lisää on vielä luvassa. Olen ehdottomasti pitkän viikonloppulomani ansainnut, vielä parempaa on tieto siitä, että pääsen viettämään osan ajastani Sailor:n kainalossa.
Eilen keräsin luuni, lopetin lusmuilun ja sanoin Teller:lle suorat sanat. Yritin olla mahdollisimman helläkätinen, mutta eihän siitä mitään tullut. Sanoin oikein kiltisti, että olen aidosti nauttinut hänen seurastaan, minulla on poikkeuksetta aina ollut hauskaa kun olemme viettäneet iltaa yhdessä. Mutta kaikesta huolimatta, haluan olla hänen kanssaan vain kavereita. Teller onnistui järjestämään minulle sellaisen yllätyksen, etten ole moiseen vielä aikaisemmin törmännytkään. Kyllä, perässäni on aikaisemminkin roikkunut ruikuttavia miehenalkuja, joille olen syystä tai toisesta joutunut antamaan rukkaset, mutta ei kukaan heistä ole vielä alkanut sentään itkeä. Olin tyrmistynyt kun tajusin Teller:n vollaavan kesken keskustelun. Ilmoille lenteli kaikenlaisia yllätyskortteja, kuten ”olet parasta mitä minulle on tapahtunut”, ”minusta meissä vaan on potenttiaalia johonkin suureen ja pysyvään”, ”ei tää elämä oo mitään ilman sua”. (Anteeksi kielenkäyttöni, mutta..) MITÄ VITTUA!
Alan pikkuhiljaa muuttaa mieleni, en haluakaan olla Teller:n kanssa enää edes kavereita. Tyyppihän on totaalinen sekopää! Haluan (jälleen kerran) alleviivata, että olemme tavanneet viisi kertaa, halanneet kahdesta. EI kädestä kiinni pitämistä, EI sylikkäin istumista, EI suukkoja, EI yhteisiä öitä. Ja silti tämä heebo on onnistunut kokemaan jonkin ”rakkautta ensisilmäyksellä” momentin!
Menin koko jutusta niin pahasti sekaisin, että näin todella hämäriä unia viime yönä. Paljon ötököitä, paljon hämähäkkejä. Ja mikä oudointa, unessa eräs ystäväni/ihastukseni oli muka harrastanut seksiä äitini kanssa. Nyt siis minunkin pönttöni on kirjaimellisesti mennyt aivan sekaisin!
Onneksi Sailor kuitenkin soitti tänään (ihanaa/piristävää/fantsua/iiik/!!!) ja lupasi järjestää huomenna aikaa, jotta ehdimme nähdä ennen kuin hän matkaa pohjoiseen sukulaisiaan tapaamaan. Olisiko nyt se viikonloppu kun viimeinkin yöllä, maatessamme peiton alla toisiimme kietoutuneena, uskallamme hiljaa kuiskailla toisillemme tunteista ja mahdollisesta seurustelusta?
