Olen nyt saanut vuorokauden aikaa miettiä ja koota ajatuksiani, mutta asiat eivät ole selkiintyneet oikeastaan millään muotoa. Olo on edelleen yhtä yllättynyt, häkeltynyt, säikähtänyt, epäuskoinen ja onnellinen (?) kuin eilenkin.
Vanha tuttavani, Rapid, otti minuun siis yhteyttä muutaman päivää sitten. Kertoi tylsistyvänsä opintojen parissa ja kaipaavansa juttuseuraa. Päivitimme ensin pakolliset kuulumiset, puhuimme lillukanvarsista ja lopulta ajauduimme keskustelemaan hänen rapistuneesta parisuhteestaan. Kyseessä on todellinen teini-iän rakkaustarina, joka on kestänyt pitkälle aikuisikään asti. Kunnioitettavaa, vaikka itse olenkin hieman sitä mieltä, että sen ensimmäisen ei kuulu olla se viimeinen.
Me tutustuimme ja ystävystyimme Rapid:n kanssa tämän hänen forever yours-suhteen alkukynnyksellä. Nyt herra on kuitenkin päättänyt viimein tunnustaa minulle, että välillämme oli muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Ja ilmeisesti hän on jossitellut asiaa viime aikoina/suhteen huonoina hetkinä/kaikki nämä vuodet.
Olen häkeltynyt, sillä olen mestarillisesti onnistunut uskottelemaan itselleni, että kaikki ne lämpimät hetket ja merkitykselliset katseet olivat pelkkää kuvitelmaa. Olen jopa hieman onnellinen.
