Olen tullut siihen tulokseen, että ensivaikutelma on kaikessa rasittavuudessa myös erittäin mielenkiintoinen asia. Ensikäsitys toisesta ihmisestä voi muodostua hyvinkin pienen asiat tai lyhyen tilanteen perusteella. Kuten olen jo aikaisemminkin pohdiskellut, niin nettideittailussa se tapahtuu tekstin perusteella ja pienikin asia saattaa pakottaa ihmiset pohtimaan kannattaako tuolle toiselle nyt edes vaivautua kirjoittamaan. Täysin viattomat kommentit taiteilijuudesta, villasukista ja kissoista voivat olla todella ratkaisevia.
Itse en kuitenkaan pidä ihmisitä, jotka huijaavat tai kieroilevat ensivaikutelman avustuksella. Hyvä on, myönnän kyllä, että toiset antavat tiedostamattaan virheellisen kuvan itsestään. Sitä niin kovasti haluaisi olla parempi ihminen, mutta eihän sellaista kulissia jaksa kauan pitää yllä. Terveisiä vaan Iidalle BB-taloon! Kyllähän sitä voi aluksi olla pirteä/iloinen/hauska ja näin ansaita laukkuja sekä nimeämissuojia, mutta kyllä se karu totuus sieltä aina ajan kuluessa tulee esille.
Ehkä jännittävämpi hetki on se, kun ihminen päättää olla välittämättä negatiivisesta ensivaikutelmasta ja haluaa kaikesta huolimatta tutustua toiseen. Siitä vasta voikin seurata jotain yllättävää ja jännittävää. Itse koen olevani enemmän sellaista tyyppiä, joka onnistuu kumoamaan/osoittamaan vääräksi antamani ensivaikutelman. Nauran aina kun saan jälkikäteen kuulla kuinka minua on luultu hissukaksi, ujoksi, tosikoksi ja niin edelleen. Mutta olen ylpeä siitä, että onnistun myös kumoamaan oudot kuvitelmat ja osoitan olevani ihan tuntemisen arvoinen hyyppä. Viime yönä oli hauskaa huomata, että eivät kaikki ihmiset olekaan rumia kuin rullalauta (vaikka näin olisi saattanut aluksi luullakin) ja onhan se aina piristävää kun joku kehuu hymyä kauniiksi. Teller olisi vain saanut jättää tekstiviestinsä lähettämättä – ahdistaa! ”Tekee mieli mennä viiltelemään jotain perhosia puukolla.” Saman reaktion voi ilmeisesti aiheuttaa myös HIM:n musiikin kuuntelu.
