Kiehun ärtymyksestä. Kutsuin Philo:n kylään ja ajattelin, että olisi rentouttavaa viettää rauhallinen ilta yhdessä. Uumoilin kyllä hieman etukäteen ettei siitä tulisi helppoa, mutta päätin kuitenkin yrittää. Game face on! Päätin jopa kävellä herraa vastaan, koska olin tapaamisesta innoissani. Ja siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.
Olin jälleen panostanut sekä ulkoiseen olemukseeni, illan tarjoiluun kuin viihdepuoleenkin. Kadulla minua vastaan kuitenkin tepasteli vanhaan treenipaitaan ja rähjäisiin koiranpaskalenkkareihin sonnustautunut mies. Turhauttaa kun itse näkee vaivaa jo pelkästään miettiessä mitä laittaa päälle (mikä vaate houkuttelee miehen makuuhuoneen puolelle peuhaamaan) ja toinen viis veisaa asiasta. Pieni asia, mutta jokseenkin tulee sellainen olo, että A) toinen ei välitä B) toinen ei ole kiinnostunut C) toisella ei ole lainkaan tilannetajua D) toinen ei viitsi yrittää edes kohteliaisuussyistä.
Tilanne äityi pahaksi kun Philo ei osannut rauhoittua. Rauhallisesta koti-illasta ei ollut tietoakaan. En voi sietää tuollaista bogoilua ja tahallista härkkimistä aikuiselta mieheltä. Ärsyttää, sillä hän ei olekaan ollut sellainen ihminen kuin mitä antoi aluksi ymmärtää.
On tullut aika ottaa Philo:on pientä etäisyyttä.
