Viimeinen lomaviikko ja luvassa päänsärkyä lisäävää ahdistusta. Onneksi olen aina hallinnut uskomattoman hyvin ”puputemput”, olen suorastaan mestari työntämään pääni pensaaseen ja esittämään ettei mitään vaaraa/ongelmia olekaan. Tarpeen tullen voin ”tehdä oravat” eli piilottaa pähkinät ja unohtaa ne. Tosin minun tapauksessani pähkinät ovat jotain hoidettavia tehtäviä, joita en vain millään jaksaisi työstää pois päiväjärjestyksestä.
Tiedonjanoisena luin tänään etukäteen ajo-ohjeet koko viikolle. En tiedä oliko se tarpeellista saatikka sitten fiksu veto, mutta ainakin hyvää viihdettä se oli. Vähän niin kuin hyvän ystävän neuvot, välillä ihan käyttökelpoisia ja välillä täyttä pask.. Nyt vain mielenkiinnolla seurailen viikon ajan mikä toteutuu ja mikä ei. Ehkä se on mun tämänhetkisen elämän teema : seurailu.
Löysin mahdollisen selityksen sille, miksi Mr. Doctor ei vastannut mitään kun esitin suorasanaisesti omat toiveeni vallitsevan tilanteen suhteen. Ehkäpä vika ei ollutkaan siinä, etteikö hän olisi halunnut tai osannut vastata jotain. Mitä jos ajoitukseni vain oli täysin väärä? Tästä viisastuneena tajusin myös, että eräs vanha kikka on edelleen kokeilematta. Olen monesti saanut miehiltä kaipaamiani vastauksia/reaktioita esileikin aikana. Ja koska Mr. Doctor selvästi tykkää omien sanojensa mukaan ”muhinoinnista” (ja mikä parasta hän myös vaatii sitä säännöllisesti), niin paras iskeä silloin kun liha on heikkoa. Hei komistus, tulehan nopeasti kotiin sieltä salilta jotta päästään tositoimiin..
