Eilinen oli kyllä aika hyvää esimakua siitä, millaista seurustelu voisi Sailor:n kanssa olla. Vaikka kyllähän me vielä vieraskoreiltiin ja venyttiin omista tottumuksista toisen miellyttämiseksi. Päivä täyttyi hyvistä kompromisseista, jotka todistivat, että suhteellamme olisi ihan hyvät mahdollisuudet toimia mikäli vain niin haluaisimme. Herra nukkui normaalia pidempään – minä heräsin normaalia aikaisemmin.
Pienen ulkoilusession jälkeen laitoimme yhdessä ruokaa, mikä oli ihan hauskaa pienessä ja tunnelmallisessa keittiössä, jossa toisen kosketusta ei voinut vältellä. Orastava flunssani hieman hidasti päivää mutta tsemppasin urheasti ja jaksoin vielä illallakin lähteä käymään kaupungilla. Itse asiassa minua jopa hieman hävetti nuhruinen olemukseni ja lähes tauoton nenän niistäminen. Mutta Sailor ainakin esitti hyvin ettei asia vaivannut häntä. Hieman jopa vitsailimme olotilani johtuvan poikabakteereista tai siitä, että olen Sailor:lle allerginen.
Onnekseni illan aikana keskustelumme ajautuivat pari kertaa toivomilleni urille, ilman että jouduin hirveästi johdattelemaan tilannetta. Avauduimme varovasti perheidemme sisäisistä alkoholiongelmista, vaikka se ei kyllä tullut minään hirmuisena yllätyksenä, sillä jotain sellaista olin osannut aavistellakin. Mutta illalla päädyimme puhumaan myös entisistä suhteista ja tämä aihe valikoituikin hieman yllättäen Sailor:n aloitteesta. Hän uteli minulta tietoja Carholic:sta ja pienen empimisen jälkeen päädyin paljastamaan yleiskuvan asioiden todellisesta laidasta. Näin myös minulle avautui oiva tilaisuus kysyä Sailor:n suhdehistoriasta, ja sieltähän se yllätys/pommi paljastuikin.
Sailor ei ole koskaan seurustellut – ei ikinä. Hänellä ei ole yhtään kokemusta vakavasta, pidempiaikaisesta seurustelusuhteesta. Tilaisuuksia on kuulemma ollut, mutta hän ei ole kokenut suhteelle mitään tarvetta. Hän on kuulemma viihtynyt oikein hyvin yksinkin ja vuosien varrella tottunut tilanteeseen. (Tässä vaiheessa keskustelua mun ahdistus oli jo suorastaan käsin kosketeltavaa.) Sailor myönsi myös avoimesti, että iän karttuessa hänestä on tullut todella valikoiva ja nirso. Hän totesi haaveilevansa omasta satuhahmosta, jonka vielä jonain päivänä löytäisi vierelleen, vaikka tietääkin ettei se realistisesti ajateltuna tule olemaan mahdollista. (Tässä vaiheessa keskustelua totesin ettei näiden kaikkien asioiden valossa minulla tulisi ikinä olemaan pienintäkään mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen Sailor:n kanssa.)
Olin niin hämmentynyt/sanaton/paniikissa kuulemastani, etten uskaltanut esittää tarkentavia lisäkysymyksiä. Olisiko Sailor kuitenkin nyt jo valmis seurustelemaan ja sitoutumaan vakavaan suhteeseen? Entä millainen on tuo unelmien satuolento?
