Olen kyllä aika onneton tapaus. Lähdin käymään kaupungilla piristääkseni itseäni. Ainakin ajatuksen tasolla pieni shoppailu vaikutti juuri sopivan aktivoivalta toiminnalta. Vaatehypistelyn tulos : -1. En löytänyt yhtään uutta rytkyä, mutta onnistuin kadottamaan toisen hanskani. Enkä minä ikinä kadota mitään! Prkl.
Voi olla, että pasmani menivät hieman sekaisin saatuani yllättäen viestin Coach:lta. Meidänhän oli mahdollisesti tarkoitus tavata ennen hänen mystistä muuttoaan, mutta olen jokseenkin kadottanut intoni koko tapausta kohtaan. Olisi toki jännää kuulla miltä hänen tulevaisuudensuunnitelmansa näyttävät, en vain haluaisi joutua maksamaan siitä tiedosta luonnossa. Enkä minä ikinä pane pahakseni pientä panoa. PPPP.
Päätin kuitata epäonnistuneen shoppailureissun käymällä ruokakaupassa. Sillä nainen, joka ei osaa tehdä ostoksia ei käytännössä voi olla nainen, vai kuinka. Tottakai marketissa asioidessani törmäsin myös tuttuihin. Pysähdyin kohteliaasti vaihtamaan muutaman sanan, kunnes pian alkoi tuntua siltä, että koko vihannesosasto tuijotti meitä. Joo-o, tunnen julkkiksia, olen itse nobody – EI SAA TUIJOTTAA! Enkä minä ikinä luuhaa missään julkimopiireissä.
Arvoitus : Yksi tämän tekstin enkä minä ikinä – väittämistä on totta. Mikä?
